Päiväkoti Viiriäisessä tapahtuu! InnoVaka Hattula -hanke on nyt toden teolla saanut siivet selkäänsä ja oppimisympäristöjen kehittämistä ja muutoksia näkyy jokaisessa lapsiryhmässä. Päätin hankekoordinaattorina jalkautua jokaiseen lapsiryhmään vähintään neljäksi tunniksi. Halusin päästä näkemään näitä uudistuneita ympäristöjä, havainnoimaan lasten ja kasvattajien toimintaa sekä kuulemaan heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Tärkeää on, että nämä kaikki hienot muutokset saadaan dokumentoitua ja jaettua!

Hankekoordinaattori hipsi Hippusille, 1-4 –vuotiaiden ryhmään, eräänä maanantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan. Hippuset olivat juuri lopettelemassa aamupalaa ja siirtymässä pienryhmiin toimimaan. Minä soluttauduin yhden ryhmän mukaan aamupiirihetkeen, yksi ryhmä lähti pukemaan ulos ja yksi ryhmä vetäytyi lukuhetkelle omaan soppeen. Kaikki toimet Hippusilla toteutuivat sujuvan porrastetusti pienryhmissä. Kaikille on tanssin askeleet selvillä. Keskeisellä paikalla ryhmän tilassa on sininen, pyöreä matto. Tämä matto, “hotspot” on hienosti valjastettu siirtymien tueksi, ikään kuin lähtöalueeksi esimerkiksi ulospukemiseen tai päiväunille valmistautumiseen.

Tilaratkaisut vaikuttavat toimivilta. Hippusilla on käytössä yksi iso ryhmätila, jota on kalusteilla rajattu pienempiin alueisiin. Sieltä löytyy kotileikki, rakenteluleikki, eläinleikki, sekä lasten että aikuisten omat toimistotilat, lukunurkkaus sekä muovailuun, askarteluun ja taiteeseen suunnattu alue, jossa työskentely pöydän ääressä on mahdollista ja tarvikkeet houkuttelevasti saatavilla.

Nukkaritila on suuri ja se mahdollistaa liikunnallisemmat touhut. Nukkaritilassa on myös lasten kanssa yhdessä rakennettu autoleikkialue. Kasvattajat huomasivat, että kun autoleikkialue rajattiin sermeillä ja penkeillä muusta tilasta, ottivat lapset tilan paljon paremmin ja monipuolisemmin käyttöön – osassa tilasta on autoleikki käynnissä ja toisessa osassa liikutaan pallojen, patjojen tunneleiden yms. välineiden kanssa.

Autoleikkialueen uudelleen suunnittelussa ja toteuttamisessa ovat lapset olleet koko ajan mukana. Aikuinen toi esille ajatuksen, että nostetaan tiet lattialta myös ylös seinälle. Ja niin tieteippejä liimattiin lattian lisäksi, sermeihin, seiniin, pöydänjalkoihin. Lapsista tämä oli hieman ihmeellistä ja he kysyivätkin ”Saako noin tehdä?” Lapset myös miettivät mihin tiet vievät. Seinillä on lasten tekemiä maalauksia, jossa legoautoilla on ajettu ensin maaliin ja sitten paperille. Maalausten kuivuttua lapset leikkasivat ja liimasivat haluamiaan liikennemerkkejä näille teille. Autoleikki rakentuu koko ajan lisää, monen auton parkkitalo on viimeisin tuotos ja autopesula on suunnitteilla.

 

Alue mikä kiinnitti tilassa heti huomion, oli eläinmaailma. Lasten kanssa oli mietitty mitä leluja legojen kanssa samalla alueella voisi olla ja lapset olivat ehdottaneet eläimiä. Varaston kätköstä löytyikin isoja muovieläimiä, jotka tulivat legojen seuraksi. Varastosta löytyi myös kuvia villieläimistä. Kuvien eläimet nimettiin ja ne kiinnitettiin aluetta rajaavaan sermiin. Joku lapsista oli esittänyt kysymyksen, ”Missä ne eläimet asuu?” Tästä alkoikin projekti, jossa lasten kanssa alettiin rakentaa eläimille asuinpaikkaa. Iso kangas maalattiin yhdessä lasten kanssa vihreillä ja ruskeilla sävyillä. Eläinten maailmalle rakennettiin runko pöydästä ja kahdesta isosta muovilaatikosta. Kankaan alle kiinnitettiin mm. kananmunakennoja ja rytistettyä paperia, jotta siihen saatiin erilaisia muotoja ja tuntumia. Siitä löytyy myös erilaisia pintoja, kuten hiekkapaperia, maalattua kangasta, rapisevaa muovia jne. Rakennelma on tehty niin tukevaksi, että lapset voivat kiivetä maisemaan leikkimään. Kasvattajat kertoivat, että lapset laittavat eläimiä nukkumaan, tutkivat mitä erilaisia ääniä tulee, kun eläimet kävelevät erilaisilla pinnoilla, pohtivat kuka asuu missäkin, minne joki virtaa. Keskustelimme kasvattajien kanssa siitä, miten aikuinen voi rikastaa leikkiä eteenpäin. Ja siinä keskustellessamme nousikin idea että, vuorella olevasta lohikäärmeen pesän kolmesta munasta, voisi yksi muna olla kuoriutunut jonain aamuna! Se voisi viedä leikkiä taas ihan uusiin ulottuvuuksiin.

 

 

Myös Hippusten vessoille ja eteiseen johtava käytävätila on hyödynnetty lasten toimintaan ja leikkiin. Siellä on mopojen ajorata. Lattiasta löytyy suuntamerkintöjä, seinällä on nopeusrajoituskyltti, toki on myös bensamittari ja liikennevalot. Rata on suunniteltu lasten kanssa yhdessä ja liimattu lattiaan merkit. Näin eteiskäytävä on valjastettu yhdeksi leikkitilaksi, jossa on lupa myös vauhdikkaampaan leikkiin.

      

Juttelin kasvattajien kanssa siitä, miten he kokevat InnoVaka –hankkeen. Miten se näkyy heidän arjessaan, mikä sen anti on? Kasvattajat mainitsivat monia asioita, hyvin konkreettisista asioista aina arvojen pohdintaan ja toimintakulttuurin kehittymiseen. Toki hanketyö kuormittaa, työillat ja koulutukset luovat omia haasteita arkeen, mutta vaakakuppi koettiin kuitenkin ehdottamasti kallistuvan enemmän positiivisen puolelle. Anti on ollut hyvin moninaista, kaikkea ei ehkä osaa ihan hahmottaakaan, koska toiminta nivoutuu kuitenkin niin osaksi varhaiskasvatuksen arkea.

Minulle jäi mieleen kasvattajan kiteytys hankkeen annista: ”On lupa tehdä rohkeammin muutoksia oppimisympäristöihin”. Totutusta irti päästäminen, luovuus, heittäytyminen, uskallus, kokeilu, haasteiden kohtaaminen, onnistumiset ja epäonnistumiset, ilo, yhteiset oppimisen hetket, osallisuus. Nämä kaikki ovat avaimia pedagogisten ympäristöjen ja toimintakulttuurin jatkuvaan kehittämiseen.