Leikki oppimisympäristönä -seminaari järjestettiiin yhteistyössä Kokeellinen oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa -kehittämishankkeen, Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen maisterikoulutuksen, sekä Vantaan kaupungin kanssa 28.11. klo 13-16 Martinlaakson koululla ja uudella Martinlaakson päiväkodilla. Seminaarin ohjelman järjestivät varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat osana opettajan pedagogisia opintojaan ja seminaari liittyi kiinteästi uusimpaan tutkimukseen ja kehittämiseen, jota koordinoi yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, sekä Leikillisen oppimisen keskus.

Seminaarin järjestäjät pohtivat ja kuvaavat leikkiin, osallisuuteen, vuorovaikutukseen, monilukutaitoihin ja oppimisympäristöihin liittyviä näkökulmiaan tulevien viikkojen aikana julkaistavissa kirjoituksissaan Kokeellinen oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa -hankeblogissa.

 

 

Leikki on oppimista, mutta ei opetusta. Lapset tutkivat sen aikana elämäänsä; mistä minä tulen, millainen olen nyt ja keneksi haluan tulla? Kun aikuinen osallistuu leikkiin lapsen kanssa, hänellä on myös mahdollisuus ottaa osaa lapsen identiteettiä muokkaavaan vuorovaikutukseen. Lasten leikkiä tulee lähestyä varoen. Ennalta mietityt oppimistavoitteet leikkiin, voivat hankaloittaa aikuisen mukaan pääsemistä ja lapset usein tunnistavat aikuisten tarkoitusperät. “Ihan kivaa joo, joko saa jatkaa leikkiä?”. Aikuisen rooli on siis myös ottaa vastaan se, mitä lapset leikissä tuottavat ja vuorovaikuttaa niiden asioiden kautta leikissä. 

Tämän tekstin näkökulmana on varhaiserityiskasvatus. Varhaiserityiskasvatus toteutetaan Suomessa inkluusioon pyrkien. Jokaisella lapsella on oikeus osallisuuteen ja kokemukseen yhteisestä leikistä. Lapsella on oikeus leikkiin ja se on itseisarvo myös niille lapsille, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Inkluusiossa lasten erilaisuuksia kunnioitetaan ja otetaan huomioon lasten oikeus osallisuuteen tukemalla sosiaalista ja yhteistä tekemistä. Toimintaan osallistumista mahdollistetaan useilla eri tavoilla lapsilähtöisesti. Aikuisen ja lasten yhteisleikissä aikuinen rakentaa leikkiä yhteisymmärryksen suuntaan. Yhteisymmärrys rakentuu “tämä on leikkiä”- kokemukselle. Kaikkia aikuisten ideoita lapset eivät hyväksy osaksi leikkiä. Aikuisen tulee oppia herkästi tunnistamaan nämä lasten viestit. Toisaalta aikuinen voi palauttaa leikistä irtautuneen lapsen takaisin leikin sisälle; yhteisen ymmärryksen äärelle. Varhaiskasvatuksen ammattilaisella on halua, ymmärrystä ja taitoa sekä kykyä mahdollistaa kaikkien lasten osallisuus ja onnistuminen leikissä. 

 

Pedagoginen ajattelu leikin laadun takaajana 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritellään varhaiskasvatus tarkoittamaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Pedagogiikkaa ovat ne esimerkiksi ne argumentit ja perusteet, jotka vastaavat kysymykseen “Mitkä ovat ne asiat joihin perustat päätökset, joiden pohjalta kasvatat, hoivaat ja opetat?”.  Pedagoginen ajattelu ohjaa sitä mitä kasvattaja sanoo, toimii tai tekee. Aamuinen lämmin halaus lapselle on yhtä lailla pedagoginen ratkaisu kuin ratkaisut, jotka tukevat lapsen itsesäätely- ja leikkitaitoja. Pedagoginen toiminta on kaikkien tavoitettavissa. Jokainen voi kehittää pedagogista osaamista yksin ja yhdessä tiimissä. Varhaiskasvatuslaki puolestaan määrittää, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on “toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset”. Lasten leikit ovat osa heidän kulttuuriaan ja aikuisen tehtävä on mahdollistaa kaikille lapsille mahdollisuus osallisuuteen leikissä. 

Vasu siis edellyttää osallisuutta ja leikin mahdollistamista kaikille lapsille. Miten tämä näyttäytyy aikuisen tavoitteissa leikissä? Mikä on tavoite aikuiselle, jos leikissä tulee riita? Mikä on tavoite aikuiselle, jos joku lapsi “häiritsee leikkiä”? Tavoite leikin ohjaamisessa on mahdollistaa leikin jatkuminen ja lapsen mahdollisuus osallistua. Aikuinen on sillanrakentaja lapsen ajatuksen ja toteutuksen välillä. Lapsella on tarve leikkiä ja pyrkimys yhteyteen muiden kanssa, aikuisella on ammatillinen osaaminen yhteyden rakentumisen tukemiseen. Aikuisen sensitiivinen läsnäolo on välttämätöntä leikissä; toisaalta lasten turvasatamana; mutta toisaalta leikin mahdollistajana. Aikuinen havainnoi ja vuorovaikuttaa lasten kanssa leikin lomassa ja tukee näin merkityksellisten ja mielekkäiden kokemusten kehittymistä. 

 

Askeleita leikin maailmaan

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet edellyttävät, että työntekijöillä asiantuntemusta ja työyhteisön yhteistä ymmärrystä pedagogiikasta ja siitä miten lasten etua, hyvinvointia ja oppimista voidaan edistää. Vasussa myös painotetaan lasten mielenkiinnon kohteista lähtevää eheyttävää pedagogiikkaa, jossa leikillä on keskeinen merkitys. Lapselle jokainen hetki on mahdollisuus tutkia, kokea, ihmetellä ja oppia uutta. Leikissä lapset pääsevät pyrkimyksen kautta myös eräänlaiseen Flow-tilaan, vahvojen tunteiden äärelle. Työntekijä voi ohjata leikkijää toiminnallaan silloinkin, kun leikki ottaa vallan.

Tänään dinosauruksien kuningas on suuri ja vahva. Hän on kukkulansa kuningas ja haluaa lähteä valloittamaan toisten dinosaurusten pesiä. Syntyy ristiriita: Hän ei voi mennä rikkomaan muiden leikkiin osallistuvien dinosauruksien pesiä. 

Yksi tapa aikuisen tukea tässä leikissä vuorovaikutusta, voisi olla leikin mallintaminen, vaikka näin: “ohhoh, jos on noin vahva ja viisas kuningas, niin sehän voisi auttaa rakentelussa!” Toisinaan tarvitaan kuitenkin myös rauhoittavaa ohjausta, tukea lapselle pysähtyä havainnoimaan tilannetta ja tarkastelemaan oman toiminnan tuottamia tunnetiloja ja vuorovaikutusta.  

Tekojen kautta lapselle muodostuu kuva siitä, mitä varten työntekijä on tai ei ole mukana leikissä. Lapsi oppii nopeasti sen, onko aikuisen hakeminen paikalle leikin loppu vai rikastus. Työntekijän todellinen auktoriteetti, suhteessa lapsiin, toteutuu vain lasten mandaatin kautta. Lapset luottavat aikuiseen, jonka vuorovaikutus on lapsia ja leikkiä arvostavaa. 

Jotta leikin jatkumista voi tukea, on aikuisen astuttava leikin maailmaan. Leikki ei tarvitse ulkoista syyttäjää ja tuomaria, koska syyllisen etsiminen ei edesauta leikkiä. Mitä hyötyä on etsiä yhtä syyllistä? Syyllisen etsiminen korostaa epäonnistumisen tuomaa häpeää ja sitä, että vuorovaikutus olisi yhden harteilla. Se mitä on tapahtunut ei ole niin tärkeää kuin se mitä tapahtuu seuraavaksi. Tässä on aikuisen merkittävä mahdollisuus toimia pedagogisena vuorovaikuttajana leikissä. Mallintaa tapaa, jota lapset voivat lähteä itsenäisesti kokeilemaan seuraavalla kertaa. 

Pojat pelaavat jalkapalloa ja pelin tuoksinassa, joku tönäisee Villeä niin, että tämä kaatuu. Ville itkee ja pojat 

“No niin mitä täällä tapahtuu? No niin miksi Ville itkee? Kuka tönäisi Villen nurin? Voi hyvänen aika sentään eihän teitä voi hetkeksikään jättää yksin. Nyt kerrotte mitä tapahtui? Kuka töni? Jaha kukaan ei sano mitään, mitään ei tapahtunut niinkö? No niin, nyt siitä ylös vaan Ville, ei sattunut kuinkaan, ensi kerralla sitten varovaisemmin, kun eskaripojat ovat niin isoja. Ja teidän täytyy osata käyttäytyä, kun olette jo eskareita!” 

Aikuinen poistuu, pojat jatkavat peliä ja Ville jää seisomaan pelialueen laidalle. 

Mitä lapset oppivat tilanteesta ja aikuisen toiminnasta? 

 

Myötätuntoinen vuorovaikutus (väkivallaton vuorovaikutus eli NVC Marshall Rosenberg)

Pedagoginen vuorovaikutus leikissä sisältää siis paljon näkökulmia ja yksi niistä on vuorovaikutuksen laatu. Marshall Rosenbergin myötätuntoinen vuorovaikutus menetelmänä edistää yhteyden muodostumista ja ylläpitoa. Ajatuksena on parempi viestiminen, joka mahdollistaa tarpeiden huomioimisen ja niiden ymmärtämisen. 

Myötätuntoisen vuorovaikutuksen perusta on, että tulkinnan sijasta tehdään havaintoja. Havainto on kaikille yhteinen, siihen ei lisätä mitään arvosteltavaa tai tuomittavaa. Havaintoihin liittyy tunteet, joiden tunnistaminen ja nimeäminen ovat tärkeää. Jokaisella ihmisellä tilanteissa on tunteet, jotka huomioida. Tunteet viestivät tarpeista. Syyttämisen tai analysoinnin sijasta, on hyvä selvittää, mikä toisen tarve on. Tarve ei ole ajatus, se ei myöskään ole mitään ihmisestä ulkoista. Tarpeiden pääluokat ovat hengissä pysymisen ja turvallisuuden tarpeet, vapauden tarpeet, yhteyksien tarpeet sekä merkityksellisyyden tarpeet. Pyyntö eli strategia, joka tyydyttää tarpeemme. Pyynnöllä selkeytämme toiselle miltä meistä tuntuu ja mikä tyydyttäisi meidän tarpeemme. Lapset eivät välttämättä osaa tunnistaa näitä tarpeita tai sanoittaa niitä. Siksi taitava varhaiskasvattaja on merkittävässä roolissa lasten vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Tilanteet ja tunnelmat vaihtelevat paljon ja ne kuormittavat lasta ja aikuista vaihtelevasti. Jos haluaa etsiä jotain, sitä yhtä punaista lankaa, minkä johdattamana niin lapset kuin aikuisetkin pystyvät suunnistamaan, on se myötätuntoinen vuorovaikutus. Niin aikuinen kuin lapsikin tarvitsevat jotain pysyvää ja vahvaa hyvän yhteyden ylläpitämiseksi. 

Myötätuntoinen vuorovaikutus tarvitsee tuekseen reflektiivisen otteen aikuisen oman toiminnan analysointiin. 

Liisa, Lotta ja Lenni rakentavat patjamajaa. Leona, joka on saapunut Suomeen 2kk sitten Espanjasta, menee mukaan ja ottaa patjan käteensä. Loput lapset huutavat “älä ota sitä, hei se on ovi ei sitä voi ottaa!” samalla he syöksyvät repimään patjaa Leonan kädestä. Leona alkaa itkeä. 

Aikuinen saapuu paikalle: 

“ Hei! miksi Leona nyt itkee? Ei saa itkettää toista, eihän hän osaa edes suomea. Nyt pitää olla kiltti toista kohtaan, voisitte opettaa Leonalle suomea eikä noin riehua. Onko tämä nyt sitten kivaa… voisitte oikeastaan siivota, kun lähdetään just ulos. Lähdetään me, vamos.. Leona nyt vessaan ja pukemaan” 

Näennäisesti myötätuntoinen aikuinen voi ohittaa leikin pedagogiset hetket. Jos tilannetta katsoo vahvan tulkinnan kautta, voidaan päätyä ratkaisemaan tilanne näennäisesti oikein, ilman todellista pedagogista pohdintaa tai tulokulmaa. Aikuinen tulkitsee, että toiset lapset “itkettää” Leonaa, eli he ovat jotenkin vastuussa tietoisesta pahanteosta. Aikuinen tekee siis moraalisen arvioinnin, arvolähtöisen sijasta. Havainto tilanteesta olisi, että Leona otti patjan ja muut lapset huutavat. (Rosenberg & Marshall, 2015.) 

Ohjeistus “pitää olla kiltti” on hyvin abstrakti ja sisältää moraalisen arvion ja tulkinnan siitä, että lapset eivät ole kilttejä. Muut lapset eivät myöskään osaa tietoisesti opettaa Leonalle suomea ja se vertaisoppiminen mikä voisi olla mahdollista, tapahtuisi leikissä, joka juuri rikkoutui. Tilanteen lopullinen ratkaisu on sanallinen ohjeistus siivota leikki pois. 

Lapsille jää tilanteesta käsitys, että heidän hätäänsä majan hajoamisesta ei välittynyt kenellekään. Heidät leimataan syyllisiksi ilman mahdollisuutta tulla ymmärretyksi. Heitä kohtaan osoitetaan myös vaatimuksia, joihin he eivät ole velvoitettuja tai välttämättä kyvykkäitä vastaamaan. Leona ei tilanteessa opi liittymään leikkiin ja hänen aloite olla yhteydessä saa ikävän tunnekokemuksen ja mahdollisesti vaikeuttaa seuraavaa kertaa yrittää. Tilanteessa lasten sisäsyntyiset tarpeet (olla yhteydessä toisiin leikin kautta) jää aikuisella kokonaan huomaamatta. Hän keskittyy ainoastaan lasten tarpeiden herättämien tunteiden ja toiminnan tulkintaa, joka johtaa vääriin ratkaisuihin. Leonan tarve liittyä leikkiin on edelleen olemassa ja hän voi päätyä etsimään voimallisempia keinoja tuoda intentiotaan esiin, tai vetäytyä kokonaan. 

Lapsien tarpeet voivat näyttäytyä erilaisina käytöksenä. Lapsi voi ilmaista tarvetta leikkiä voimallisesti ja tilanteeseen syöksyen. Myös hiljaisella ja vetäytyvällä lapsella on tarve osallistua ja leikkiä. Tilanteet, temperamentti ja taidot vaikuttavat siihen, miten lapsi kokee erilaiset tilanteet, jossa hänellä on sisäinen tarve, esimerkiksi osallisuuteen.  Tärkeä oppi ei ole se, että miten olemme toisten ohjattavana tai kuinka tottelevaisia olemme, vaan miten olemme yhteydessä itseemme ja muihin. “Kaikkien pelottavilta kuulostaneiden viestien takana on vain ihmisiä, joiden tarpeet eivät ole täyttyneet ja jotka pyytävät meitä lisäämään hyvinvointiaan.” (Rosenberg, B. Marshall, 2015.) 

Varhaiserityiskasvatuksessa tukitoimien toteuttaminen nähdään hedelmällisimpänä muuttamalla toimintaympäristöä. Aikuinen esimerkiksi mahdollistaa lapsen kommunikoinnin leikin aikana. Heikommat taidot liittyä leikkiin tai osallistua siihen tarvitsevat aikuisen osalta kykyä havainnoida näitä tilanteita ja auttaa niissä. Tällainen toimintaympäristön muokkaaminen edellyttää tietenkin kasvatus yhteistyötä varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä toisaalta päiväkodin johtajan kanssa, jotta lähtökohdat, osaaminen ja resurssit saatetaan asiaan kuuluvalle tasolle.  Lapsella on oikeus kuulua ryhmään ja myös hyvin vahva tarve siihen. Ryhmä auttaa lasta kasvamaan ja löytämään omaa yksilöllisyyttään. Kuitenkin ryhmän aikuisilla on tässä suuri vastuu luoda siihen mahdollisuudet ja edellytykset. Varhaiserityiskasvatuksen näkökulmasta aikuinen on tässäkin se sillanrakentaja ja mahdollistaja, jota tyypilliset ja erityiset tilanteet tarvitsevat. Aikuinen viestii lapsille ymmärrystä ja myötätuntoa tilanteiden haastavuudesta huolimatta. 

“Miina, tiedän, että olet nyt tosi vihainen, halusit kovasti mukaan leikkiin myös, eikö? Nämä rakentelupalikat ovat tosi kivoja ja olet niissä tosi hyvä. Maija ja Minna, jos me tulisimme Miinan kanssa rakentamaan nämä kaatuneet takaisin paikoilleen, niin voimme samalla jutella mitä teemme yhdessä? Miinaa harmittaa nyt kovasti, kun hän heräsi myöhemmin ja ei ehtinyt teidän kanssa heti leikkimään” 

Aikuinen viestii lapselle, että hän tunnistaa lapsen tunteen, ymmärtää ja hyväksyy sen. Hän kertoo myös, että hän tietää mikä Miinan tarve on ja hän on valmis auttamaan sen täyttymisessä. Toisille lapsille hän avaa myös mihin Miinan käytös perustuu. Aikuinen tukee tilanteen ratkeamista leikin ja vuorovaikutuksen vahvistumiseksi. Aikuinen on myötätuntoinen ja vahvistaa yhteyttä henkilöiden välillä.

 

Pedagoginen vuorovaikutus leikissä 

Myötätuntoisen havainnoivan vuorovaikutuksen kautta, varhaiskasvatuksen ammattilainen voi saada vahvan yhteyden lapsiin ja leikkiin. Pedagogiikka leikissä on tietoa siitä mikä arvo ohjaa aikuisen toimintaa suhteessa leikkiin ja lapsiin, kuin myös taitoa ja halua opetella itse uusia tapoja ja näkökulmia. Menetelmä vahvistaa aikuisen taitoja kommunikoida niin lasten kuin muiden aikuistenkin kanssa. Varhaiskasvatuksen kasvatusvuorovaikutusta ohjaa pedagoginen ajattelu ja sitä kannattelee ammatillinen ja tietopohjainen perusta, jonka arviointi ja kehittäminen on jokaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisen arkipäivää. Tämä kaikki vahvistaa ja kehittää aikuista leikin pedagogisena vuorovaikutusosaajana.  

Lasten haastavat leikkitilanteet ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisen ydintyötehtäviä. Oli lapsi taitava ja itseohjautuva tai syystä tai toisesta vailla näitä taitoja, on ammattilaisen työtä olla lasten apuna, tukena ja mallina leikissä. Sen lisäksi, että lapset ja leikit kehittyvät ja muuttuvat työvuosien myötä on Vasun mukaista kehittää omaa osaamista ja auttaa muita kehittymään yhdessä. Varhaiskasvatuksen ammattilainen voi tietenkin myös vain seurata leikkejä ja havainnointi on hyvin tärkeää.  Se ei kuitenkaan voi olla aikuisen ainut rooli. Kun havainnot on tehty ja analysoitu on aikuisen tehtävä auttaa ja tukea lasta ja leikkiä kehittymään. Lapsissa ei koskaan ole ketään niin taitavaa lasta, joka pystyisi (tai kuuluisi) koko ajan tukea häntä, jolla taidot ovat vasta kehittymässä. 

Ammatillinen itseluottamus on äärimmäisen tärkeää varhaiskasvatuksen ammattilaiselle. Itseluottamus on tietoisuutta siitä, että tietää mitä on tekemässä. Ammatillinen itseluottamus näyttäytyy kyvyssä kestää rajallisuutta ja virheitä omassa itsessään ja työssään. Tarvitaan rohkeutta huomata itsessään kehittämisen kohteita ja kykyä palata tilanteisiin sekä asioihin uutta oppineena. Jos ammatillinen itsetunto on heikko, voi aikuinen lähteä hakemaan jatkuvaa vahvistusta lapselta oman työn onnistumisen merkiksi. Tämä asettaa lapsen vastuulliseksi tekemään aikuisen työtä merkitykselliseksi vääristä lähtökohdista. Aikuisen on vastuussa vuorovaikutuksen onnistumisesta.  Varhaiskasvatuksen ammattilaisen työtä on havainnoida lapsia ja leikkiä, tehdä perusteltuja päätöksiä tuesta, osallistumisesta ja vaikuttamisesta työtä ohjaavien asiakirjojen mukaisesti ja lapsen edun näkökulmasta. Aikuisen työ on mahdollistaa vuorovaikutuksen ja leikin kehitys - vasta silloin voimme puhua pedagogisesta vuorovaikutuksesta leikissä. 

 

Sonja Mäkelä & Taru Norberg 

Kasvatustieteen maisteriopiskelijat, Helsingin yliopisto, 

 

Keskeiset lähteet:

Rosenberg, M. B. & Eisler, R. (2003). Life-Enriching Education: Nonviolent Communication Helps Schools Improve Performance, Reduce Conflict, and Enhance Relationships. Chicago: PuddleDancer Press. 

Rosenberg, M. B. & Hartikainen, T. (2015). Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus: Nonviolent communication (NVC). Helsinki: Basam Books. 

 

Muut lähteet:

Hermanfors, K. (2017). Inklusiivinen varhaiskasvatus- itsestäänselvääkö?. Kasvatus & Aika, 11(3). 

Mattila, K. (2011). Lapsen vahvistava kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus. 

Opetushallitus. https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/varhaiskasvatus/uudet_vasut 

Pihlaja, P., Viitala, R., Paakkolanvaara, J. & Hiltunen, J. (2018). Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus. 

Pursi, A., Laitinen, M., Salonen, M., Lounasalo, J. (2017). Aikuiset, lapset ja leikki. Leikkipäivä. Noudettu osoitteesta https://www.xn--leikkipiv-12ac.fi/aikuiset-lapset-leikki/ 3.10.2018. 

Tarkka, K. (2017) Voiko oppiminen olla leikkiä? Leikkipäivä. Noudettu osoitteesta https://www.xn--leikkipiv-12ac.fi/voiko-oppiminen-olla-leikkia/ 3.10.2018. 

Varhaiskasvatuslaki. 540/2018. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2016). Opetushallitus.