Lähdimme pe 25.1.2019 InnoVaka porukalla (9 henkeä) Hattulasta tutustumaan kahden eri päiväkodin oppimisympäristöihin Tampereen seudulle. Tällä kertaa me projektiryhmäläisetkin (4 kasvattajaa) pääsimme mukaan, vaikka se vaatikin erinäisiä järjestelyjä ja joustoa työyhteisössämme. Reissun tarkoituksena oli löytää toteuttamiskelpoisia ideoita toisista päiväkodeista oman päiväkotimme oppimisympäristöjen kehittämiseen. Kohteinamme olivat kaksi yksityistä päiväkotia, joista ensimmäinen oli tiedepainotteinen ja toinen liikuntapainotteinen.

Tiedepainotteisen päiväkodin pedagogiikka korosti luonnontieteellistä ajattelua ja lasten luontaista halua tutkia asioita ja ilmiöitä aivan pienestä alkaen. Kasvattajien tehtävänä oli mahdollistaa tutkiminen ja osallistua lasten kanssa yhteiseen ihmettelyyn, havainnointiin, tutkimiseen ja tiedon etsimiseen, sekä prosessin dokumentointiin, kuten päiväkodin johtaja meille kertoi. Pedagogiikkaa oli tehty näkyväksi ryhmissä seinillä olevien lappusten, sanojen ja kirjoitusten avulla. Kuvia oli vähän ja lapsista ei ollenkaan tietosuojalain vuoksi, mutta joka ryhmässä oli pieni televisioruutu seinällä, minkä avulla voitiin näyttää lasten puuhista kuvia vanhemmille.  Päiväkodin ryhmät oli nimetty hauskasti avaruus teemaisesti ja planeettoja, tähtiä ym teemaan liittyvää oli näkyvillä askartelujen muodossa ryhmätiloissa. Päiväkodissa oli paljon pitkiä käytäviä, joita käytettiin myös leikkitiloina. Tilat oli jaettu niin, että pienillä ja isoilla oli omat alueensa. Perinteisiä koti- ja autoleikkiin sekä legorakenteluun innoittavia perusleikkialueita oli jonkun verran, kolmiulotteisia leikkialueita ei ollenkaan. Erillistä isompaa liikuntasalia ei myöskään ollut. Pienten WC:ssä oli hauska, ergonominen pyllynpesupaikka pienille.

Tutkimiseen virittävästä välineistöstä jäi mieleen valtava ja upea I-pad pöytä, valopöytä ja mielenkiintoinen suurennuslasipöytä, jossa esineitä pystyi tutkimaan laittamalla niitä suurentavan lasitason alla oleviin laatikkoihin. Päiväkodin värimaailma oli sikäli yhtenäinen, että lähes kaikki seinät oli maalattu valkoisiksi, mutta muutoin oli jotenkin sekavaa. Ryhmien tiloissa oli värikkäitä ja erimuotoisia mattoja (niitä ihastelimme) ja kalusteet olivat nykyaikaisia ja yhteneväisiä. Verhoja ei enimmäkseen ollut lukuun ottamatta muutamaa moniväristä kappaa joissakin tiloissa. Jostain syystä yleisvaikutelma oli mielestämme kokonaisuudessaan sekava ja jotenkin kolkko? Jäimme kaipaamaan esteettisyyttä. Pienehköltä vaikuttavaan pihaan emme tutustuneet tarkemmin.

  

Liikuntapainotteisessa päiväkodissa korostui luonnollisesti liikuntapedagogiikka. Viikottaiset (pienillä kuukausittaiset) liikuntatavoitteet olivat näkyvästi kirjattuina ryhmien seinillä. Päiväkodin johtaja kertoi heidän arvostavan ja kannustavan lapsia myös monipuolisiin, pitkäkestoisiin leikkeihin, jotka saivat jatkua niin kauan kuin kiinnostusta riitti. Aikuisten tehtävä oli rikastuttaa leikkejä tarvittaessa. Esimerkkinä kerrottiin lapsia innostaneesta merirosvoleikistä, johon oli linkittynyt upeasti myös laulut, askartelut, tarinat ja liikunta. Käyntimme ajankohtana ei ollut näkyvillä keskeneräisiä, rakennettuja leikkejä. Aikuiset oli sitoutettu lasten liikuttamiseen muun lisäksi siten, että jokaisen velvollisuus oli päivittäin joko vetää yksi liikuntaleikki tai osallistua siihen itse lasten kanssa. Päiväkodin johtaja oli ihanan innostunut ja iloinen esittelijä.

Päiväkodin sisätilat olivat melko pienet. Yhtenäistä värimaailmaa ei ollut havaittavissa, eikä varsinaisia leikkialueita. Johtaja kertoi itse tykkäävänsä ajatuksesta, ettei leikkialueita ole valmiiksi määritelty tai rakennettu tietylle leikille, vaan lapset voivat valita alueen ja välineet erikseen ja rakentaa leikkinsä luovasti mihin vain. Päiväkodin kalusteet olivat nykyaikaisia ja yhteneväisiä. Kiinnitin huomiota, että yhdellä osastolla osassa tuoleista oli vihreä istuinosa ja osassa sininen. Seinällä oli vaaleansinistä ja matto oli vaaleanpunainen. Liikaa eri sävyjä minun mieleeni, mutta ehkäpä lapset olivat saaneet rakentaa ympäristön mieleisekseen? En huomannut kysyä.

Päiväkodissa oli pienehkö liikuntasali, joka toimi myös leposalina, missä oli kaappisängyt. Liikuntavälineiden kerrottiin olevan lasten saatavilla ja käytettävissä vapaasti. Välineitä säilytettiin seinillä, kärryssä ja kaapeissa. Päiväkodin johtaja osallisti meidätkin sujuvasti päiväkodin arkeen pyytämällä meitä laittamaan lapsille sängyt valmiiksi lepohetkeä varten.  Meiltä myös kysyttiin, että mikä tai mitkä asiat meillä toimii? Kysymys tuli yllättäen ja annoimme eltollemme puheenvuoron. Hän avasi hieman arjen erityispedagogiikkaa kertomalla mm struktuurien merkityksestä, kuntouttavasta ja suunnitelmallisesta pienryhmätoiminnasta yksilöllisin tavoittein erityistukea tarvitsevien lasten kanssa. Kerroimme myös meidän yleisesti toimivasta pienryhmäpedagogiikasta ja liikuntamyönteisyydestä.

Jäimme pohtimaan oliko ruoho aidan toisella puolella sittenkään vihreämpää? Puuttuuko meiltä jotain? Pitäisikö kaiken olla meillä toisin tai saman lailla kuin muualla? Vai pitäisikö meidän sittenkin kääntää katse siihen kaikkeen hyvään ja toimivaan mitä meillä jo on? Huomaammeko ja tiedostammeko miten paljon vahvuuksia, toimivia käytäntöjä, pedagogisesti laadukasta toimintaa, ammattitaitoista, osaavaa, innovatiivista ja motivoitunutta henkilökuntaa ja paljon muutakin hyvää meillä jo on? Nyt turhat narinat pois, iloa arkeen ja katse innovatiivisesti eteenpäin!

Kiitos kun saimme vierailla ja tehdä matkaa hyvässä seurassa!
Kirjoitti Teija projektiryhmäläinen