Kesä saapui tänä vuonna ennätysajassa tänne Koillismaallekin. Lumet sulivat nopeasti ja se jos mikä, laittoi lisävauhtia myös Satupuutarhaprojektiin.  

Yhdessä lasten kanssa ihmeteltiin lumen alta paljastuvaa luontoa, sekä vielä hetki sitten metristen hankien alta paljastuvaa maata ja mustaa multaa, johon syksyllä oli laitettu pihanurmen siementä. Kuinka nopeasti tumma maa alkoikaan auringon lämmön vaikutuksesta jo pukata vihreätä ruohoa? Takapihan raparperitkin työnsivät ensimmäisiä punavihreitä varsiaan samalla kuin viimeiset lumikasat haihtuivat kosteudeksi ilmaan.

Aurinko paistoi ja virkisti samalla niin lasten kuin aikuistenkin mieltä.  Linnut lauloivat kilpaa pihan ja alametsän puissa. Jokohan ne suunnittelivat pesän tekoa? Tuntui, että koko luonto ympärillä heräsi eloon ja se laittoi kymmenet pienet jalat päiväkodin pihalla liikkumaan vikkelämmin.  Jokainen ensimmäinen nähty kukka, kärpänen, koppakuoriainen, ja hämähäkki aiheutti ihmettelyä ja ihastusta. Ne olivat pieniä, mutta samalla suuria uutisia, joista piti päästä kertomaan kavereille ja päiväkodin aikuisille.  

Myös mullat ja siemenet oli aika ottaa esille. Pienet kädet pääsivät laittamaan multaa purkkeihin ja asettelemaan varovaisin sormin esikasvatuksen vaativia siemeniä oikeille paikoille. Hernettä, krasseja, kehäkukkaa, laventelia, kesäleimua, silkkikukkaa … osa siemenpusseista oli tutunnäköisiä, osa ihan uusia tuttavuuksia. Innostus kasvoi tekemisen ja kesän etenemisen myötä.

Eräiden päiväunien aikaan, päiväkodin takapihan verannan ympärille, sen katoksen alle, ilmestyi ihmeelliset muoviseinät. Alkuun ne herättivät kysymyksiä siitä, että mikä ihme tuo on.  Mutta jo iltapäivän ulkoilun aikaan muutama lapsi kuskasi sinne päiväkodin kärryillä aikuisen avustuksella isoa purkkia, johon oli laitettu hernettä esikasvatukseen. Myös muut esikasvatetut taimet saisivat sieltä suojaa viileinä alkukesän öinä. Tälle kasvihuoneelle tulisi varmasti olemaan myös muuta käyttöä kesän mittaan. Tulevat viikot ja päivät näyttävät, mitä siellä ja koko Satupuutarhassamme tulisi seuraavaksi tapahtumaan…

Päivi Orjasniemi