Tiistaina 18.12.18 kotkalaisten päiväkotien pihoilla oli varsin riemukasta menoa, sillä lunta oli riittävästi monenlaiseen puuhaan.

Koordinaattorina olen tehnyt kasvojani vähitellen lapsille tutuiksi tämän vuoden puolella. Lumitouhuissa yhteisen ilon jakamisen kautta tutustuminen oli varsin helppoa ja välitöntä. Laskimme mäkeä, vedimme pulkkaa ("Hei aikuinen, kovemmin! Juokse!") ja teimme lumiukkoja. Lumiukkoleikki kesti hieman muita leikkejä pidempään. Siinä oli mukana äitilumiukko ja lapsilumiukko sekä vieressä kynttilä. Kynttilä sytytettiin tikulla ja lämmiteltiin käsiä. Lapset tiesivät, että oikeasti lapset eivät voi sytyttää tulta eikä tuleen saa koskea.

Lumiukkoleikki herätti keskustelua siitä, voisiko ihmisen pää olla lumesta tehty. Päädyimme naurujen tirkskahdusten seassa siihen, että se sulaisi ja aina pitäisi olla pakastimessa. Joku lapsista totesi, että: "Ois ainaki aina ruokaa lähel."

Keskustelimme myös pihan puista; koivuista ja männyistä. Totesin nähneeni joulukuusen päiväkodin salissa. Jatkoin vielä, että: "Sehän on sellanen tekokuusi." Yksi lapsista oli eri mieltä ja ihan oikeassa. "Ei se oo teko. Se on oikee joulukuusi, vaik se on muovii."

Sisällä leikkiessä pääsin myös osaksi mielikuvitusleikkiä, kun yhdeltä lapselta oli tärkeä asia hukassa. Sen käyttötarkoitusta ja ulkonäköä oli vaikea kuvailla. Onneksi se viimein löytyi lattialta. Lapsi oli kovin otettu, kun varovaisin käsin vastaanotin näkymättömän ja selvästi arvokkaan asian hänen käsistään. Sain tehtäväkseni asettaa sen korkealle hyllyn päälle turvaan.

Isoimpien lasten puolella kirjat kiinnostavat. Eräs lapsista näytti maailmankarttaa ja kysyi, missä me olemme. Ryhmän kasvattaja näytti kartalta Euroopan, sieltä Suomen ja Suomesta Kotkan. Kehotin lasta katsotaan vielä lähempää ja tarkemmin, niin hän voisi nähdä itsensä vilkuttavan siellä. Lasta nauratti, mutta samalla selvästi meidän molempien mieleen tuli vahva mielikuva siitä, miten hauska tämä mahdollisuus voisi olla. Ehkä digivälineiden avulla?

Käynnillä opin monen lapsen nimen, lempileikin, lokeropaikan sekä joululahjatoiveen. Aikuiset antoivat aamupäivän aikana lasten innostukselle ja joulua edeltävälle jännitykselle upeasti tilaa. Minulla vahvistui tunne, että tarinalliselle leikille on Lankilassa valmis maaperä.