Mitä tapahtuu, kun oppimisympäristö muuttuu leikiksi?

Lapsen silmin päiväkotiympäristö on kuin viidakko, täynnä uteliaisuutta kutkuttavia polkuja seikkailuun. Seinälle maalatut formula-autot kiihdyttävät kisaan kohti käsienpesupaikkaa, joka muuttuukin kimaltelevaksi vesiputoukseksi ja jännittäväksi venematkaksi. Ryhmätilan kirjahylly voi olla suuri tulivuori, jonka rinteillä dinosaurukset kävelevät ja suuri Tyrannosaurus Rex karjuu. Tuoleista saa rakennettua bussin tai lentokoneen, jonka varmaotteinen kapteeni ohjaa kohti pohjoisnapaa. Ulkona kimmeltää jo jää ja lumi. Ikkunasyvennyksessä, sadun ja toden rajapinnalla, voi käpertyä tyynyjen päälle lämpimään igluun haaveilemaan, kunnes on aika lähteä hiihtoretkelle raidalliselle matolle tai tekemään lumilinnaa rakentelupalikoista.

28.11. Martinlaakson päiväkodilla ja koululla järjestettiin hankkeemme synnyttämän yliopisto yhteistyön tuloksena Leikki oppimisympäristönä -seminaari. Seminaariin osallistui 74 Vantaan varhaiskasvatuksessa työskentelevää lastentarhanopettajaa, lastenhoitajaa sekä päiväkodin johtajaa. Suomen varhaiskasvatus Ry:lle oli varattu 10 paikkaa, joista kaukaisimmat osallistujat saapuivat Tampereen ja Itäsuomen yliopistoista. Lisäksi seminaariin kutsuttiin hanketyöntekijöitä muista OPH:n avustamista innovatiiviset oppimisympäristöt -hankkeista ja Martinlaaksoon saatiin vieraita Oriveden, Päijät-Hämeen, Espoon ja Hauhon hankkeista.

Seminaari oli 26.11.2018 ovensa avanneen Martinlaakson päiväkodin ensimmäinen iso tilaisuus. Päiväkoti osoittautui varsin toimivaksi isojen tilaisuuksien pitopaikaksi. Ruokasali toimi loistavasti vapaamuotoisten keskustelujen ja kahvitusten areenana ja siitä osallistujia oli helppo ohjeistaa oikeisiin työpajoihin. Avarat ryhmätilojen huoneet ja hyvä akustiikka mahdollistivat onnistuneet noin 15 henkilön toiminnalliset työpajat.

Seminaarissa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat ja tutkijat johdattivat yleisöä leikkiin oppimisen, toiminnan ja hyvinvoinnin ympäristönä. Seminaarin läpäiseviä teemoja olivat aikuisen ja lasten välisen vuorovaikutuksen merkitys leikille, leikille ja leikkijöille osoitettu arvostus ja luottamus, sekä hyvinvointi ja läsnäolo leikin tilanteissa sekä uppoutuminen leikin maailmoihin.

Leikki voidaan ajatella polkuna tuntemattomaan, jolloin jokainen lapsen tai aikuisen esittämä idea, ehdotus ja aloite luo leikinpolkuun uuden, mahdollisen haaran. Edelleen jokainen lapsen tekemä valinta tai päätös myös sulkee muita mahdollisia haaroja ja ohjaa leikkiä uuteen suuntaan. Lasten luovuuden ja mielikuvituksen todentuminen edellyttää kuitenkin aikuisilta arvostusta leikin maailmaa, lapsen kokemuksia ja toimijuutta kohtaan: Pieni lapsi opettelee käyttämään mielikuvitustaan ja hyppäämään leikkiin. Kun aikuinen osoittaa näkevänsä leikin lapsen silmin, ja lähtee mukaan eläytymään ja tekee toiminnallaan leikin todeksi, syntyy yhteisiä kokemuksia ja jaettua iloa.

Seminaarin aloituspuheenvuorossa osallistujia pyydettiin täyttämään Flinga-seinä asioilla, jota leikkiminen aikuiselta edellyttää. Seinä täyttyi muutamissa minuuteissa: