Kävimme huhtikuun alussa neljän opettajan joukolla Helsingissä. Itseni lisäksi mukana olivat Piita Leppilahti, Heli Heino ja Merja Marjakangas. Tavoitteena oli tutustua yhteisopettajuuden ja eriyttämisen käytäntöihin ja apuvälineisiin. Ohjelmassa oli vierailut Toivolan koululla (erityiskoulu, laaja-alaiset oppimisvaikeudet), Koulumestarin koululla Espoossa, Latokartanon koululla sekä Erilaisten oppijoiden liitossa. Vierailuilta jäi paljon pohdittavaa, kuinka näkemiämme asioita voisi soveltaa omalla koululla.

Latokartanon koululta jäi mieleen, miten tärkeää on oppilaan itsetuntemus oppimistyylinsä ja temperamenttinsa suhteen, sekä itselleen sopivimpien opiskelutekniikoiden löytäminen.  Mietinnässä on, miten tätä asiaa saataisiin edistettyä. Olemme pohtineet ainakin aiheen käsittelyä luokanvalvojan ETK-tunneilla ja jaksonvaihtoiltapäivän järjestämistä syksyllä aiheeseen liittyen. Kaikilla kolmella koululla toteutettiin yhteisopettajuutta hieman eri tavoin: opettajat työparina tai -tiiminä, aulaopettaja ja aineenopettaja yhdessä, erityisopettaja ja luokanopettaja tai aineenopettaja erilaisin järjestelyin yhdessä. Alakoulun puolelta näimme hienoja toimintamalleja, mutta yhä on hieman hakusessa, miten yhteisopettajuutta parhaiten toteutetaan yläkoulun aineenopettaja- ja jaksojärjestelmässä. Pitemmällä tähtäimellä on ehkä syytä miettiä myös jaksojärjestelmän muuttamista tai purkamista, jotta lukujärjestyksistä saataisiin joustavampia ja esimerkiksi ainerajat ylittävä yhteistyö mahdollistuisi.

Meidänkin pyrkimyksemme joka tapauksessa on muuttaa koulumme toimintakulttuuria yhteisopettajuuden suuntaan. 13.5. järjestetäänkin TUKEMOn koulutus- ja yhteissuunnitteluiltapäivä, jolloin erityispedagogiikan professori Marjatta Takala tulee kertomaan meille yhteisopettajuudesta, keskustelemme aiheesta ja suunnittelemme yhdessä tulevaa lukuvuotta. Toivottavasti siitä pääsemme alkuun.

Lisäksi olemme kokoamassa opettajan vinkkipankkia tai työkalupakkia. Tarkoitus on koota ”kättä pidempää” opettajille ensi lukuvuoden työn suunnittelun ja toteuttamisen tueksi.  Paketin sisällöstä on ideoitu seuraavanlaista:

-tarkistuslista oman koulun käytännöistä: kolmiportaisen tuen ”to do” –lista

-tarkistuslista oman koulun käytännöistä: tiedon kulku

-linkkejä hyviin nettimateriaaleihin eriyttämisestä, arvioinnista, motivoinnista ja yleisen tuen keinoista ja oppimisen apuvälineistä

-Yhteisopettajuuden esimerkkejä: Mitä se voisi yläkoulussa olla (”caset”).

-testejä oppimistyyleistä ja temperamenteista, sekä tietoa niiden vaikutuksesta oppimiseen

-oppimistekniikoiden harjoitteluun liittyviä linkkejä ja harjoituksia

-vinkkilista mobiililaitteiden käyttöön oppimisen apuvälineenä: hyviä käyttötapoja ja sovelluksia, oppilaiden omien laitteiden käytön pelisäännöt

-jatkuvan arvioinnin –työkalu (selainpohjainen ohjelma), kommunikaatiorakennetyökalu ja oppilaan toiminnan itsearviointityökalu Laaturi.

Erilaisten oppijoiden liiton vierailusta innoittuneina saimme ajatuksen koota TUKEMO-tilaan myös pienen kirjaston opettajien käyttöön sekä valikoiman oppimisen apuvälineitä (lukemisviivaimet, tuolille asetettavat tasapainotyynyt, stressipallot, Time Timer, vastamelukuulokkeet jne.) kaikkien oppilaiden saataville matalalla kynnyksellä kokeiltaviksi. Suosittelen pistäytymään liiton toimitiloissa Kaisaniemessä, kun tulee tilaisuus. Meidät otettiin siellä erittäin lämpimästi vastaan ja saimme runsaasti materiaalia mukaamme, muun muassa liiton oman julkaisun ”Apuvälineitä erilaisen oppijan arkeen, äänikirjasta älykynään, läppäristä lankakerään, nauhurista navigaattoriin”. Kirjan johdannossa(s. 10-11) puheenjohtaja Airi Valkama kirjoittaa: ”Nykyisin kenellekään ei tule mieleen kieltää silmälasien käyttöä luokassa tai työpaikalla, eikä kukaan ajattele, että niiden käyttö olisi jotenkin epäoikeudenmukaista muita kohtaan tai että silmälasien käyttäjät ovat muihin nähden paremmassa asemassa.  -  - Liian usein apuvälineen käyttö katsotaan kuitenkin etuoikeudeksi. Tai ajatellaan, että apuväline heikentää vakioreittiä tapahtuvaa oppimista.” Kirjan seuraavassa luvussa (s.14-15) Riitta Hämäläinen jatkaa aiheesta: ”Sallimalla tai kieltämällä apuvälineiden käytön jossain tilanteessa voimme joko lamauttaa henkilön todelliset kyvyt, oppimisen ja työnteon tai vaihtoehtoisesti antaa mahdollisuuden näyttää osaamista. – Ehkä lukivaikeuksisen  apuvälineistä tulee joskus yhtä yleisiä, arkipäiväisiä ja itsestäänselvyyksiä kuin piilolaseista tai tietokoneesta. Ehkä silloin meidän ei enää tarvitse edes käyttää sanaa ”apuväline””.

Mitä kuuluu itse TUKEMO-tilan suunnitteluun? Erinäisistä syistä johtuen emme saaneet arkkitehdin suunnitelmia aiotussa aikataulussa. Myös budjettia jouduttiin hieman tarkistamaan, mistä johtuen valaistuksen uusiminen ja katon akustointi siirtyy seuraavalle vuodelle. Muilta osin näyttää siltä, että tila saadaan toteutettua aiotulla tavalla ensi elokuuksi. Hankkeen pääsuunnittelijaksi on tullut Oulun yliopiston puitesopimusarkkitehti Sauli Kosonen Kanttia2 Oy:stä. Sähkö- ja tietoverkkosuunnitelmaa tehdään parhaillaan. Ensi viikolla saamme valmiit kuvat hyväksyttäviksi. Kalustesuunnitelmaa on myös viety eteenpäin, sekin on enää viimeistelyä vaille. Pian saadaan siirtyä toteuttamisvaiheeseen: jännittävää!

Huhtikuu on siis ollut hankkeessa varsin tiivistä aikaa. Suunnitelmia on viety eteenpäin. Takapakkiakin on välillä tullut, joistakin toiveista ja ideoista on jouduttu tinkimään tai kokonaan luopumaan.  - Ja sitten on taas jatkettu määrätietoisesti kohti päämäärää.  Lueskellessani kirjaa ”Kaikille kelpo koulu, kolmiportaisen tuen toteuttaminen ja kehittäminen”, silmiini sattui kappale Vantaan perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämistä kuvaavan luvun lopusta (s.138): ”Kaikessa toiminnassa syntyy erilaisia näkemyksiä ja toiveita kehittämissuunnasta. Kaikki ei välttämättä mene juuri niin kuin on suunniteltu, mutta osa menee. Toiminnasta syntyy aina myös sellaisia tuloksia, joita kukaan ei ole osannut odottaa. Niiden joukosta voi löytyä helmiä.”

Helmien ilmaantumista odotellessa, iloista vappua!