Blog's frontpage | Show project card | Show all blogs
Leikki oppimisympäristönä -seminaari järjestetään yhteistyössä Kokeellinen oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa -kehittämishankkeen, Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen maisterikoulutuksen, sekä Vantaan kaupungin kanssa 28.11. klo 13-16 Martinlaakson koululla ja uudella Martinlaakson päiväkodilla.
Seminaarin ohjelman järjestävät varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat osana opettajan pedagogisia opintojaan ja seminaari liittyy kiinteästi uusimpaan tutkimukseen ja kehittämiseen, jota koordinoi yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, sekä Leikillisen oppimisen keskus. Seminaarin järjestäjät pohtivat ja kuvaavat leikkiin, osallisuuteen, vuorovaikutukseen, monilukutaitoihin ja oppimisympäristöihin liittyviä näkökulmiaan tulevien viikkojen aikana julkaistavissa kirjoituksissaan Kokeellinen oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa -hankeblogissa.
AIKUISENA TARINALLISESSA LEIKKIMAAILMASSA
Leikin merkitys lasten kehitykselle on tiedostettu jo kauan ja se nostetaan esille myös uusimmissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016 sekä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Viime aikoina on mietitty ja tutkittu myös aikuisen roolia leikissä ja yhä enenevissä määrin on pyritty löytämään keinoja ja menetelmiä, joilla aikuinen voisi tukea lasten leikkiä. Yksi tällainen tapa on tarinallisen leikin menetelmän toteuttaminen varhaiskasvatusryhmässä. Tässä blogitekstissä tarkastelemmekin tarinallista leikkiä oppimisympäristönä ja aikuisten roolia siinä sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 ja tarinallisen leikin nivoutumista yhteen. Esitämme, että tarinallinen leikki voi osaltaan olla kattava tapa toteuttaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 mukaista varhaiskasvatusta. Myös kulttuurihistoriallinen näkemys leikistä toiminnan muotona (mode of activity) osoittaa yksiselitteisesti aikuisen roolin suhteessa leikkiin4. Tällöin on keskeistä, että leikkiin osallistuu nimenomaan tietävämpi henkilö, kuten aikuinen. Aikuiset voivat perustellusti ja aiheellisesti osallistua leikkiin edistääkseen mielekästä leikillistä oppimista (playful learning). Lasten roolileikkiin kuuluvat olennaisesti säännöt ja vapaus, jolloin aikuiset vaikuttavat lasten leikkeihin myös sääntöjen ja vapauden sallimisen kautta4. Leikin tukeminen ja leikillinen oppiminen4 ovat tärkeitä ja merkityksellisiä tekijöitä, joten emme väheksy niitä. Kaipaamme niiden rinnalle kuitenkin kattavampaa näkemystä aikuisista tasavertaisina leikkijöinä, jolloin leikin keskeisenä tavoitteena näyttäytyy leikki itse. Aikuiset voivat osallistua leikkiin leikin ilosta, eivätkä ainoastaan ratkaistakseen ristiriitatilanteita tai opettaakseen asioita leikin kautta. Tällöin aikuiset kehittyvät leikkiessään myös itse. Jaettu leikki-ilo on yhteinen leikki-ilo6!
Tarinallinen leikki voidaan nähdä myös yhtenä mahdollisuutena kehittää varhaiskasvatuksen käytäntöjä leikin avulla. Tarinallisen leikin voidaan katsoa pohjautuvan leikkimaailmatoimintaan1, joka mainitaan myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissakin 2016. Koemme tärkeäksi valottaa niitä keinoja, joilla varhaiskasvatusta voitaisiin toteuttaa uusimman Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 mukaisesti erityisesti leikin näkökulmasta. Näemme, että leikki mahdollistaa mainion ympäristön lasten ja aikuisten kohtaamiselle. Aikuisten leikkiin osallistuminen viestittää lapsille, että aikuiset ovat kiinnostuneita lasten maailmasta ja kunnioittavat sitä2. Pitkäkestoista, tyydytystä tuottavaa leikkiä edistävälle aikuisroolille näyttäisi olevan kysyntää, sillä lapset innostuvat lähtökohtaisesti aina, kun aikuinen leikkii heidän kanssaan. 6.
Tässä tekstissä pohdimme tarinallisen leikin mahdollisuuksia edellä mainitsemamme haasteen ratkaisemiseksi ja tuomme sen esille aikuisen roolin kautta. Tarinallisessa leikissä lapset ja aikuiset luovat yhdessä leikkimaailman, joka perustuu löyhästi lapsille luettuun tarinaan tai tarinoihin. Tätä kautta syntyy yhteinen oppimisympäristö, jossa sekä lapset että aikuiset tekevät aloitteita ja toimivat improvisaatiopohjalta. Tarinalliseen leikkiin osallistumalla aikuisilla on mahdollisuus päästä lähemmäs lasten tapaa nähdä ja jäsentää maailmaa, vahvistamalla lasten osallisuutta. Aikuisille tarjoutuu mahdollisuuksia myös tutustua lapsiin ja oppia tuntemaan heitä aidosti. Ryhmän yhteisen kuvitteluleikin on todettu leviävän lasten omaehtoisiin leikkitilanteisiin yhteisten leikkimaailmakokemusten pohjalta. Mielikuvitusta vaativissa leikeissä kehittyy taitoja, joita tarvitaan tulevassa elämässä, mikä mahdollistaa elinikäisen oppimisen sekä lukemattomien erilaisten valmiuksien kartuttamisen. Tarinallista leikkiä kehitettiin kansainvälisessä Tarinalliset oppimisympäristöt leikissä ja oppimisessa -hankkeessa (NEPL) aikavälillä 2015-2017, ja sen tavoitteena oli luoda varhaiskasvatuksen oppimisympäristöihin käytäntöjä aikuisten ja lasten yhteisleikin vahvistamiseksi. Hankkeen toinen tavoite oli lisätä varhaiskasvatuksen ammattilaisten valmiuksia tukea lasten oppimista ja kehitystä leikin avulla. (Pursi, Laitinen, Salonen, Lounassalo & Sajaniemi, 2017.)
Leikkimaailma oppimisympäristönä
Tarinallisen leikin tausteoriana voidaan pitää kulttuurihistoriallista leikkiteoriaa. Leikkimaailmat pohjautuvat Vygotskyn teoreettiseen näkemykseen leikistä ja taiteesta kaiken esteettisen ilmaisun lähteenä3. Tässä tekstissä viittaamme tarinallisen leikin oppimisympäristöihin leikkimaailma-käsitteellä1. Leikkimaailma on lasten ja aikuisten jakama kuviteltu maailma, jossa he leikkivät, seikkailevat ja ratkaisevat erilaisia tehtäviä yhdessä ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään roolihahmojensa kautta1. (Hakkarainen & Brédikyté 2013).
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nostetaan esiin inklusiivisen toimintakulttuuriin tavoitteet edistävät osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Tämä on myös tarinallisen leikin keskeinen tavoite. Asiakirjassa tuodaan esille, että oppimisympäristöjen suunnittelu ja rakentaminen tapahtuvat yhdessä lasten kanssa, joka on luonteva osa myös tarinallista leikkiä ja sitä on mahdollista kehittää jatkuvasti aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa oppimisympäristöjen ulottuvuudet ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Edellä mainittujen lisäksi nostamme esiin mielestämme olennaisen ulottuvuuden eli kognitiivisen oppimisympäristön, jonka tärkeys tuodaan esiin myös tutkimuksen saralla (Hakkarainen & Brédikyté, 2013). Tarinallisessa leikissä esimerkiksi ongelmanratkaisu tapahtuu yhdessä muiden kanssa. Näemme, että leikki on lapsille luonteva tapa harjoitella ongelmanratkaisua. Leikki on lapsista hauskaa ja lasten kokiessa olonsa mielekkääksi oppiminen helpottuu, jolloin myös suorituspaineet ja epäonnistumisen pelko vähenevät, toisin kuin esimerkiksi esiopetuskirjaa täyttäessä. Leikkimaailmatoiminnassa yhdessä ongelmia ratkoen lasten vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot kehittyvät, jolloin sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön ulottuvuudet kehittyvät.
Aikuisten tulee kehittää sellaisia leikkiä ja osallisuutta edistäviä toimintatapoja, joissa lapsilla ja aikuisilla on mahdollisuuksia leikkiä ja toimia yhdessä, sekä laajemmin kehittää uusia toimintatapoja, joissa lasten osallisuuden toteutumista tuettaisiin nimenomaan leikin kautta5. Tarinallisessa leikissä aikuiset luovat lapsiryhmään ilmapiirin ja rakentavat oppimisympäristöjä, joissa tuetaan kekseliäisyyttä, omaa ilmaisua ja luovuutta sekä vahvistetaan osallisuutta - tämä koskee sekä lapsia että aikuisia. Siksi mielestämme tarinallinen leikki olisi erinomainen keino toteuttaa ja vahvistaa lasten osallisuuden toteutumista lapsiryhmässä.
KANSSASEIKKAILIJA, HAVAINNOIJA VAI KENTIES VALKOINEN KANI?
Tarinallisessa leikissä aikuisilla voidaan katsoa olevan kolme erilaista roolia. Roolikuvaukset perustuvat Tarinallisen leikin käsikirjaan (Pursi ym., 2017), joka syntyi aiemmin kuvaamamme hankkeen myötä. Käytännössä roolit sekoittuvat toisiinsa, joten niitä ei voi eikä tarvitsekaan käytännössä aina erottaa toisistaan.
Aikuinen roolissa
Ensimmäisessä roolikuvauksessa aikuinen toimii leikkimaailmassa roolihahmona, esimerkiksi Liisa Ihmemaan Valkoisena kanina. Tällä roolilla on päävastuu juonen kuljettamisesta ja hän välittää lapsille ongelmanratkaisutehtävän sekä toimii leikkimaailman sääntöjen mukaan. (Pursi ym., 2017.) Aikuisten roolihahmot auttavat lapsia kuvittelemaan sekä samaistumaan ja eläytymään eri toimintoihin1. Aikuisen rooli jakautuu tällöin kahteen osaan: aikuinen on samaan aikaan sekä opettaja eli pedagogi että mielikuvitushahmo eli leikkijä (Pursi ym., 2017). Myös aikuisten esittämien roolien ja toimintojen välillä oleva selkeä yhteys tukee lasten kykyä esittää rooleja1. Tarkoitamme siis aktiivisen leikkijän roolia, emme esimerkiksi leikin havainnoijan, mahdollistajan, tukijan tai ohjaajan roolia. On tärkeää, että aikuiset voisivat leikkiä aiemmin mainitsemamme leikin riemun vuoksi leikkimaailmassa. Tämä toteutuu tarinallisessa leikissä, mutta emme suinkaan tarkoita, etteikö sitä tapahtuisi kaikissa leikin lajeissa, mikäli aikuiset ovat valmiita luopumaan vallalla olevista käsityksistä, joiden mukaan leikki olisi vain lasten omaa toimintaa.
Kanssaseikkailija-aikuinen lasten rinnalla kanssasäätelijänä
Kanssaseikkailija on aikuinen, joka leikkii lasten kanssa niin sanotusti omana itsenään ilman selkeitä roolimerkkejä (Pursi ym., 2017). Kanssaseikkailijan toiminta on keskeistä koko leikkimaailmatoiminnan – valmistautumisen, leikkimaailmassa toimimisen ja leikkimaailmasta poistumisen – ajan. Kokemustemme mukaan hän muun muassa tyynnyttää ja aktivoi lapsia ennen leikkimaailmaan siirtymistä. Leikkimaailmassa kanssaseikkailija-aikuinen voi tyynnytyksen lisäksi aktivoida lapsia esimerkiksi suuntaamaan tarkkaavaisuutensa leikin juonen kannalta olennaisiin asioihin, jotta lapset pysyvät mukana yhteisessä leikkijuonessa. Leikkimaailmasta poistumisen jälkeen aikuisen on mahdollista aktivoida lapsia esimerkiksi pohtimaan leikkimaailmassa yhdessä koettuja asioita ja kehittelemään leikin juonta eteen-päin. Aikuinen voi havaita lasten erilaisia säätelytarpeita ja vastata niihin kanssasäätelyn keinoin sekä mukauttaa leikkimaailmatoimintaa niiden suuntaisesti. Leikkimaailman voidaan nähdä tarjoavan oivan ympäristö lasten säätelytaitojen kehittymiselle, sillä leikin maailmassa on turvallista harjoitella ja opetella uusia asioita (Pursi ym., 2017). Aikuinen voi tukea lapsia tunteiden säätelyssä kanssasäätelyn myötä tyynnytyksen ja aktivoinnin keinoin esimerkiksi puheen ja ei-kielellisten keinojen avulla7. Kanssaseikkailija-aikuisen toiminta edistää Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016 kuvattujen tavoitteiden saavuttamista liittyen muun muassa hyvinvointiin ja turvallisuuteen sekä kiusaamisen ehkäisyyn.
Tarinalliseen leikkiin kuuluvat olennaisena osana myös aikuisten leikkiin tarjoamat jännittävät elementit, jotka kiinnostavat lapsia, mutta joita he eivät vielä pysty tuottamaan leikkiinsä itse. Hakkarainen (2017) kiteyttää: “Tarkoituksena on tutkia jännittäviä tilanteita ja esimerkiksi pelkoa, mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin pelottelu.” (Pursi ym., 2017). Erityisesti näissä tilanteissa ja niiden käsittelyssä kanssaseikkailija-aikuinen on lasten tukena ja apuna.
Aikuinen havainnoijana ja dokumentoijana
Havainnoija-aikuinen keskittyy yhteisen leikin havainnointiin ja dokumentointiin kirjaamalla tai valo- ja videokuvaamalla. Näin saatu materiaali toimii suunnittelun ja arvioinnin pohjana sekä työntekijöiden reflektoinnin tukena. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016 todetaan, että havainnoinnin kautta aikuiset oppivat tuntemaan lapsia ja heidän mielenkiinnonkohteitaan, kokemuksiaan ja tunne-elämäänsä. Havainnot toimivat perustana leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Yhteisen keskustelun ja havainnoinnin kautta lasten tuntemus ja toiminnan laatu paranevat. Yhteisen suunnittelun kautta lisääntyy yhteinen ymmärrys sekä kieli leikkitoiminnasta (Pursi ym., 2017). Aikuisten leikkiin osallistumisen huomioiminen jää asiakirjantekstissä jälleen vähäiselle huomiolle. Meidän kokemuksemme mukaan parhaat havainnot aikuinen kuitenkin saa osallistumalla lasten leikkeihin itse.
Leikkimaailmatoiminnan suunnittelu ja arviointi kohdistuvat tavoitteiden asetteluun, oppimisen mielekkyyteen, juonen kehittelyyn ja lasten aloitteisiin, lapsille syntyneisiin merkityksiin, mielikuvituksen rikastamisen keinoihin sekä tehtyihin havaintoihin lapsista ja ryhmästä (Pursi ym., 2017). Leikkimaailmatoiminnan myötä lapset oppivat arvioimaan leikkiä, sillä heidän on mahdollista keskustella siihen liittyvistä asioista aikuisten kanssa. Aikuiset puolestaan pystyvät ottamaan osaa keskusteluun ja arviointiin, sillä he osallistuvat yhteiseen leikkiin.
MIKSI JUURI SINÄ ASTUISIT TARINALLISEN LEIKIN MAAILMAAN?
Hakkarainen ym. (2013) toteavat, että aikuisten osallistuminen lasten leikkiin on olennainen osa varhaiskasvatuksen työntekijöiden työtä. Kuten jo tekstin alussa toimme esille, näin ei kuitenkaan näytä olevan, sillä se, että vain harvat aikuiset haluavat osallistua lasten kuvitteluleikkeihin, on huolestuttavaa6. Meidän mielestämme, kun puhutaan pienten lasten opettajuudesta, tulisi leikin olla keskeisin oppimisympäristö ja varhaiskasvatuksen työntekijöillä tulisi olla halua ja valmiutta toimia siinä. Leikistä puhuttaessa tuodaan esille usein lapsen lähikehityksen vyöhykkeestä. Lähikehityksen vyöhyke ei koske vain lapsia, sillä leikissä se muodostuu myös aikuisille. Tarinallisen leikin menetelmän kehittäjät eli Hakkarainen kollegoineen (2013) esittävät, että aikuisista pitää tulla aitoja leikkikumppaneita, ja heidän tulee käyttää tarinallisia menetelmiä luodakseen kehitysprosesseja lähikehityksen vyöhykkeellä. Aikuisten vähäinen toiminta lähikehityksen vyöhykkeen laajentamiseksi on heidän mukaansa yhteydessä siihen, että aikuisten liittyminen yhteiseen leikkiin epäonnistuu. Aikuisten lähikehityksen vyöhykkeen leikissä luo leikin ennustamattomuus. Meidän varhaiskasvatuksen ammattilaisten tulisikin pitää oma lähikehityksen vyöhykkeemme mielessä, jotta voisimme itse kehittyä leikkijöinä ja oppia toimimaan joustavasti myös nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Myös aikuinen kehittyy toimiessaan yhdessä lapsen kanssa lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä3. Aikuinen voi siis oppia myös lapsilta ja arvostaa heitä leikin asiantuntijoina.
Monet opettajat nostavat esille haasteita lapsiryhmästä. Kuinka isoa lapsiryhmää on haastavaa hallita ja lasten keskittyminen herpaantuu. Lasten on vaikea rauhoittua leikkimään tilassa, jossa on paljon lapsia ja luonnollisesti tällöin myös monesti korkea melutaso. Emme halua esittää, että tarinallinen leikki toimintamuotona poistaisi kaikki arjen haasteet, mutta siitä voisi olla apua. Tutkimuksissa on voitu osoittaa, että leikkimaailmatoiminta3 pitää yllä lasten mielenkiintoa ja sitoutuneisuutta, mikä osoittaa, että sillä tulisi olla paikkansa varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä3. Tämän on havaittu toteutuvan myös käytännön toteutuksessa. Tarinallisen leikin avulla lapset saavat sisältöä ja pitkäkestoisuutta leikkeihinsä. Tämänkaltaiselle lasten leikin pitkäkestoisuutta lisäävälle toiminnalle on tarvetta varhaiskasvatuksen kentällä, sillä lasten omaehtoinen leikki näyttäytyy yhä sirpaleisena ja lasten on vaikea rakentaa pitkäkestoista sekä juonellista leikkiä itsenäisesti5.
Tarinallisen leikin tavoitteena voidaan katsoa olevan lasten sosiaalisen ja emotionaalisen sensitiivisyyden, mielikuvituksen ja ajattelun aktivointi leikkimaailmassa. Tarinallisessa leikissä on tavanomaista, että lasten oivallukset ja aloitteet muuttavat tarinan kulkua, ja tämä edellyttää aikuiselta improvisointitaitoja sekä roolin kautta toimimista8. Lapset ovat leikkimaailmatoiminnassa intensiivisesti mukana pitkiäkin ajanjaksoja. Leikkimaailmassa käytetyt välineet ja teemat näkyvät lasten omaehtoisessa leikissä. Juuri lasten omaehtoisten leikkien kehittyminen on nähdäksemme yksi leikkimaailmatoiminnan keskeinen mahdollisuus8. Aikuisten motivoituminen yhteiseen leikkiin herättää heidän mielikuvituksensa, auttaa emotionaalista osallistumista ja muuttaa aikuisten ja lasten välistä suhdetta sekä aikuisten ajattelua tarinalliseen suuntaan. (Hakkarainen ym., 2013) Kokemustemme mukaan juuri tämänkaltainen aikuisten toiminta voi luoda aikuisille lähikehityksen vyöhykkeen, jolloin heidän on mahdollista muun muassa kehittyä leikkijöinä. Näin ollen leikkimaailma voidaan nähdä merkittävänä oppimisympäristönä niin lapsille kuin aikuisillekin.
Mikäli kiinnostuit menetelmästä ja haluat tietää siitä lisää, kannattaa tutustua Tarinallisen leikin käsikirjaan. Lisäksi yhteyttä voi ottaa myös blogitekstin kirjoittajiin.
Lähteet:
Pääasialliset lähteet:
Pursi, A., Laitinen, M., Salonen, M. & Lounassalo, J. (2017). Tarinasta leikiksi – Tarinallisen leikin käsikirja.
Hakkarainen, P. & Brédikyté, M. (2013). Kehittävän leikkipedagogiikan perusteet. Majavesi: Kogni Oy.
Hakkarainen, P., Brédikyté, M., Jakkula, K. & Munter, H. (2013). Adult Play Guidance And Children´s Play Development in a Narrative Playworld. European Early Childhood Education Research Journal. 21(2). 213–225.
Muut lähteet:
1)Lindqvist, G. (1995). The Aesthetics of Play: A Didactic Study of Play And Culture in Preschools. Väitöskirja. Uppsala: Acta Universitatis Upsaliensis. Ja Lindqvist, G. (1998). Leikin mahdollisuudet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
2) Eklund, K. & Heinonen, J. (2011). Lapsen itsesäätelytaitojen tukeminen arjessa. Teoksessa T. Aro & M-L. Laakso (toim.) Taaperosta taitavaksi toimijaksi. Itsesäätelytaitojen kehitys ja tukeminen. (s. 216-235). Niilo Mäki Instituutti.
3) Ferholt, B. & Nilsson, M. (2017). Aesthetics of Play and Joint Playworlds. Teoksessa Bruce, T, Hakkarainen, P & Brédikyté, M. (toim.) Teoksessa: The Routledge International Handbook of Early Childhood Play. (s. 58-69). New York: Routledge, Taylor & Francis Group.
4) Van Oers, B. (2013). Is it play? Towards a reconceptualisation of role play from an activity theory perspective. European Early Childhood Education Research Journal. 21(2), 185–198.
5) Kangas, J. & Brotherus, A. (2017). Osallisuus ja leikki varhaiskasvatuksessa - “Leikittäisiin ja kaikki ois onnellisia. Teoksessa Toom, A., Rautiainen, M. & Tähtinen, J. (toim.) “Toiveet ja todellisuus” Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. (s. 197-223). Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
6) Kalliala, M. (2008). Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus. Ja Kalliala, M. (2012). Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa. Helsinki: Gaudeamus.
7) Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.
8) Hakkarainen, P. (2008). The Challenges and Possibilities of a Narrative Learning Approach in the Finnish Early Childhood Education System. International Journal of Educational Re-search 47 Journal. (5), 292-300
Opetushallitus. (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.
Opetushallitus. (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016.
Log in first to post a comment.