Osallistuin viime torstaina ja perjantaina Espoon Hanasaaressa järjestettyyn pohjoismaiseen Arkkitehtuuri, pedagogiikka ja design –konferenssiin: kaksi päivää tiivistä asiaa oppimiskäsityksistä ja niiden vaikutuksesta oppimaisemaan, sekä  ympäristön merkityksestä oppimiselle.  Oli kiinnostavaa kuulla sekä luennoista että keskusteluissa muiden osallistujien kanssa, miten samankaltaisten ongelmien ja haasteiden kanssa ympäri pohjoismaita ollaan tekemisissä ja millaisia ratkaisuja niihin ollaan hahmottelemassa. itse sain konferenssista paljon ajattelemisen aihetta ja monia kysymyksiä. Näin esimerkkejä uudenlaisista, jo olemassa olevista joustavista ja avoimista kouluympäristöistä, kuulin niihin liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista, tutustuin visioihin tulevaisuudesta. Totesin, että nyt on aika tarkentaa fokusta entisestään: Mikä on villakoiran ydin juuri tässä hankkeessa? Miten välttyisimme vain toistamasta jo keksittyä ja saisimme ehkä  luotua jotakin uutta?

Näitä kysymyksiä täytyy lähteä ratkomaan sekä tilojen että toiminnan kannalta. Nyt on pohdittava ensinnäkin sitä, mitkä ovat keskeiset erot alakoulun ja yläkoulun välillä ja toiseksi sitä, mitä erityistä oppilaan tuen näkökulma tarkoittaa.

TUKEMOn tavoitteena on kehittää tilojen lisäksi erityisesti toimintatapoja oppilaan tukemiseen jokapäiväisessä koulutyössä.  Toiminnassa nousevat esille aineenopettajien, erityisopettajien ja kouluavustajien sekä opetusharjoittelijoiden roolit ja työmuodot, yhtäaikaisopettajuus, läsnä olevien aikuisten tiimityöskentely, sekä oppilaiden joustava ryhmittely, monipuoliset työtavat ja eriyttäminen. Opetuksen järjestämistä on pohdittava avoimin mielin. Kuten ruotsalainen arkkitehti Anna Törnqvist konferenssissa kysyi: Mitä tapahtuu, jos kyseenalaistetaan tai unohdetaan kokonaan koulumaailman totutut toiminnan rajat, kuten luokkahuone, luokka, vuosikurssi, oppiaine, oppitunti, lukujärjestys, välitunti, välituntivalvoja, käytävä, oleskelutila, koulutalo…?

Tilojen avulla voidaan edistää vuorovaikutusta, osallisuutta, yhteistoiminnallista oppimista ja oppimisen itsesäätelyä. Moniaistisuus, valo- ja äänimaisemat, näköalat, esteettisyys, tilaa liikkua ja toimia, vaihtaa paikkaa ja asentoa, olla yksin tai yhdessä, erilaiset tekstuurit, pehmeys, mukavuus… Mikä edistää oppimista ja mikä estää sitä?

Eija Kauppinen opetushallituksesta kehotti konferenssissa opetussuunnitelmauudistukseen liittyen pohtimaan sitä, mitä kasvatus tulee tarkoittamaan tulevaisuudessa. Millaisia taitoja ja tietoja tulevaisuuden kansalaiset tarvitsevat? Minkälaiset käytännöt tuottavat halutunlaista oppimista? Millaisia tiloja tarvitaan? Oppimiskäsitys, oppimaisema ja lähestymistavat työskentelyyn ovat myös opetussuunnitelman keskeisiä sisältöjä. Tähtäin tämän päivän suunnittelussa tulisi olla vähintään kymmenen vuoden päässä. Mitä ajattelemme, että koulu tarkoittaa silloin? Nyt on aika hahmotella visio – tai jopa utopia – siitä, minne olemme menossa.

Tällä viikolla on 2. ohjausryhmän kokous ja ensi viikolla pohdimme asioita oppilashuoltoryhmän kanssa. Suunnitelmissa on järjestää lähiaikoina myös jonkinlainen suunnittelutyöpaja koulumme opettajille. Helmikuussa pääsemme käymään Martelalla kalusteisiin tutustumassa ja jokunen kouluvierailukin on vielä edessä. Kevätlukukausi etenee hurjaa vauhtia. Saa nähdä, joko talvilomalla kaadetaan seiniä…