Opettajien ensireaktiot äänisuihkuhankkeessamme ovat olleet hämmästyneitä, pelokkaita, uteliaita, kiinnostuneita, skeptisiä ja onneksi myös innokkaita. Aktiivisesti mukaan ilmoittautui 14 opettajaa, ja niin perustimme suihkuseurapiirin. Tämä ei kuitenkaan ole suljettu salaseura, joten suihkua saa kehittää muutkin. Ja kaikkien toivotaan käyttävän suihkuja! 

Alkuinnostus oli kova. Ideoita ryöppysi valtavasti, vaikkemme tiennetkään tarkasti mistä oikein on kysymys, mitä suihkulla voidaan tehdä ja miten kaikki oikein toimii. Odottelimme kohtuullisen kauan asennusta, ja kun pääsimme vihdoin kokeilemaan äänisuihkujamme, oli vastassa jonkinasteinen pettymys. Huomasimme väistötilana toimivan, hienon vuonna 1926 rakennetun kivirakennuksen kaikuvan ja toistavan äänisuihkujemme ääntä lähes hallitsemattomasti. Ääni ei siis rajautunutkaan niin terävästi kuin olimme kuvitelleet aiempien vierailukokemusten perusteella.  

Motivaationotkahduksen jälkeen ryhdyimme miettimään ratkaisuja, jottei ideamme jäisi kokeilematta. Pyrimme pehmentämään ympäristöä mahdollisuuksien mukaan huopasermein ja istuimin, joissa on päällysteenä pehmeää materiaalia. Liiketunnistimet koimme myös aiheellisiksi, ettei ääni kuulu koko ajan vaan vain silloin, kun joku sitä ääntä olemassaolollaan ”tilaa”.