Blogin pitäjä lomaili koko kesäkuun, mutta Satupuutarhan innokkaat, isot ja pienet, puutarhurit olivat ahertaneet senkin edestä. Kuukauden aikana oli päiväkodin pihalla ja sen lähiympäristössä kerennyt tapahtua monenlaista.  Loppukeväästä erikokoisiin astioihin sekä trukkilavoihin tehtyihin laatikoihin istutetut siemenet ja taimet olivat saaneet sopivasti vettä, lämpöä ja hyvää hoitoa niin, että sai kyllä hämmästellä, miten hienosti satupuutarhamme  kukoisti jo tässä vaiheessa kesää.  

Aamu-ulkoilun  aikana, lasten kanssa  kävellen tehty puutarhan katselmuskierroksen osoitti, että  kasvun voima on ihmeellinen. Ihan pienistä siemenistä kasvaa hyvissä olosuhteissa muutamassa viikossa monenlaista; mm. syötäviä salaatteja, herneitä, maustekasveja, sekä ihailtavaksi monenlaisia kukkia.  Lähiviikkojen aikana osin jo nupuillaan olevat kukat innostusivat kenties myöhemmin jopa kukkimaan. On jännittävää nähdä millaisia, minkävärisiä, kukkia sieltä pian ilmestyisikään?

Lasten jutuista pystyi helposti huomaamaan , että he  olivat hyvin sisäistäneet sen, kuinka tärkeä on muistaa kastella kukkia tarpeeksi; ei liikaa, etteivät  kasvit huku veteen , mutta ei myöskään liian vähän, etteivät ne pääsisi kuivumaan. Lähes kaikki "kasvihuoneen" kasveista olivat päässeet jo ulos auringon paisteeseen. 

Alametsään, aidan viereen, oli ilmestynyt jännittävän näköinen, vielä hieman keskeneräinen  niin ikään trukkilavoista tehty rakennelma, josta lapset innokkaana kertoivat: "Siihen tulee meille oma maja!" Takapihalla oli lisää lasten maalaamia lavoja, mitähän niistä oli tulossa? Koko piha ja se ympäristö kertoi myös omaa tarinaansa kasvun ihmeellisestä voimasta. Alkukesän pienet pensaat rehoittivat nyt jo isoina. Nurmikkoa oli keretty leikata aikuisen toimesta moneeen kertaan.  Alametsän villiintyneet aluskasvit toivat metsään  viidakkomaista tunnelmaa. Kävelyretkellä siellä pörräsi monenlaisia tuttuja ja vielä osin tuntemattomiakin hyönteisiä. 

Monet muutkin eläimet: mm. pihapuuhun pesän tehneet harakat sekä vikkelät oravat ja jänikset viihtyvät päiväkodin läheisydessä. Hieman kauempana, pienen kävelymatkan päässä päiväkodilta, laiduntaa  kesän katras lampaita, joita lapset ovat päässeet kuulemani mukaan jo muutamia kertoja tervehtimään. 

Kesä on tätä kirjoittaessani vasta puolessa välissä, joten monenlaista kasvun ihmettä pääsemme varmasti lasten kanssa näkemään, kokemaan ja aistimaan Satupuutarhassamme vielä monella tapaa.