Blog's frontpage | Show project card | Show all blogs
Tässä harjoittelija Niko Laamasen kuvausta kuvataideopetuksesta maatilaprojektiin liittyen: ”Maatilaprojektissa kahden luokan oppilaat oli jaettu neljään eri ryhmään: kanoihin, possuihin, lehmiin ja lampaisiin. Ryhmissä he hakivat omaan eläimeen liittyvää tietoa ja tämän jälkeen tekivät aiheeseen liittyvät kuvitteellisen tarinan. Kuvataiteen osuus projektissa oli suuri, sillä oppilaat tekivät itse kaikki tarinaan liittyvät kuvat. Koko projekti tehtiin iPadeilla. Ensimmäinen työ oli tehdä iPadille ladatulla sovelluksella yksi tai useampi kuva omasta eläimestä. Tätä varten hain koulun varastoista ja muista luokista julisteita ja tauluja sekä täytetyn kanan luokkaan. Korostin hahmottelua ja mallien tarkkaa havainnointia, jotta eläinten muodot tulisivat hyvin esiin. Tämä oli haastavampi vaihe, kuin olin kuvitellut. Monet oppilaat piirsivät lehmän, jolla oli hevosen kaula. Sovelluksesta löytyi hyvä työkalu hahmotteluun sekä lopullisten ääriviivojen piirtämiseen. Lopuksi eläimet väritettiin vesivärityökalulla. Lisäksi oppilaat piirsivät samalla iPad-sovelluksella tarinoihinsa taustakuvia, kuten esimerkiksi navetan ja jonkun maiseman. Lisäks oppilaat kysyivät lupaa toisten piirtämien eläinten käyttämiseen, jotta kaikilla tarinan eläimillä olisi myös hahmo. Osa oppilaista kirjoitti tarinan kirjan muotoon. Myös Puppet Pals-sovelluksella tehtävä näytelmä oli suosittu vaihtoehto.
Toinen maatila-aiheinen työ oli luokan seinälle tuleva suuri maalaismaisema. Heijastin oppikirjan sivulla olevan maalaismaiseman taululle ja yhdessä oppilaiden kanssa piirsimme rakennusten ja muun maiseman ääriviivat kahdelle suurelle paperille. Seuraavalla tunnilla maalasimme maiseman vesiväreillä. Osa oppilaista oli vastuussa rakennusten maalaamisesta. Toinen ryhmä maalasi taivaan ja kolmas ryhmä maan eri pinnanmuotoineen. Tämä oli mielenkiintoinen työvaihe. Ryhmät päättivät keskenään millä väreillä mikäkin rakennus maalataan. Työ viimeisteltiin vahaväreillä. Esimerkiksi rakennusten ääriviivat ja muut yksityiskohdat tarkennettiin tällä tavoin. Lopuksi päätettiin yhdessä, mikä rakennus on kanala, lampola sikala ja navetta. Tämän jälkeen oppilaat tulostivat aiemmin iPadeilla piirtämänsä eläimet ja liimasivat ne maisemaan. Lopputulos oli oikein hieno. Kanat kykkivät kanalan edessä ja lehmät laidunsivat navetan liepeillä. Käytävän seinälle ripustettuna työ oli varsin näyttävä.
Oma lukunsa oli tietotekniikan hyödyntäminen etenkin maatilaprojektissa. Töissä korostui myös POPSissa mainittu kuvataiteellinen prosessi, johon kuuluvat suunnittelu, luonnostelu, työn toteuttaminen ja arviointi. Jakson aikana korostettiin sitä, että työt viimeistellään loppuun asti huolellisesti. Harjoitteluluokkani kuului UBIKO-soluun. Kokonainen solu oli siis mukana UBIKO-hankkeessa. UBIKO on harjoittelukouluni pedagoginen kehittämis- ja tutkimushanke. Sen tavoitteena on kehittää opetussuunnitelmaa, oppimisen arviointia sekä opettajien yhteistyötä. Erityisen tärkeässä osassa UBIKO:ssa on oppimisen itsesäätely. Arjessa hanke näkyi monella tavalla. Joka viikon alussa oppilaat asettivat itselleen tavoitteita tulevan viikon opiskeluihin liittyen. Tavoitteiden luomiseen keskityttiin luokassa tarkasti ja oppilaiden kanssa käytiin läpi sitä millainen on hyvä tavoite. Viikon lopulla oppilaat arvioivat sitä miten he olivat tavoitteissaan onnistuneet. Harjoittelujaksoon kuului maatilaprojekti, jossa oppilailla oli aika paljon vapauksia. He valitsivat vapaasti mihin eläimeen he perehtyvät, millä tavalla he hankkivat tietoa eläimestä sekä millaisen esityksen he aiheesta tekevät. Oppilaat kykenivät tekemään valintoja hyvin.”
Log in first to post a comment.