Tiedätkö, etttä päiväkotien wc-tilat ovat lasten mielestä ikäviä ja harmaita, toiset pimeitä ja jotkut jopa pelottavia? Tiedätkö, että teidän ryhmän wc-tilan kattoikkunassa on kuollut hämähäkki, on ollut jo pitemmän aikaa? Lapsi näkee sen ja miettii, miksi se on siellä. 

Kysyimme lapsilta, mitkä paikat heidän mielestään päiväkodeissa ovat innostavia, kivoja ja leikkiin sekä toimintaan kutsuvia, ja mitkä tilat tai paikat lapset kokevat ikäviksi tai toimimattomiksi. Vastaukset olivat yllättäviä. Lapset näkevät asioita, joita aikuiset eivät näe tai eivät jää pohtimaan. Tiesitkö, että kaunis, aikuisen silmissä kutsuva sohva, voi lasten mielestä olla ikävä paikka? Miksihän pöydän vieressä istuminen on joidenkin lasten mielestä tylsää? Miksi unihuone ei ole kutsuva lepäämisen ja rentoutumisen paikka, jossa kerättäisiin uutta voimaa ja intoa loppupäivän leikkeihin? Miksi salissa on hauskaa? Ja luontopiha houkuttelee ja keinujen luona on kivaa. Ja se leikkinurkkaus, jossa nukkevauvat ovat kauniisti omissa sängyissään, kahviastiasto sievästi katettuna pöytään, tai uljas ritarilinna muureineen, ritareineen ja hevosineen, miksi ne ovat lasten silmissä houkuttelevia.

Miksi päättömät barbit tai sekaisin ole kirjahylly, toistensa kanssa sekoittuneet palikat tai rikkinäiset pikkuautot eivät jaksa innostaa lasta pitkäkestoiseen leikkiin? Tai miksi tylsät värikynät, likaiset vesivärit, kuivuneet liimat, huonolaatuiset sakset tai katkinaiset liituvärit, joista lisäksi puuttuu eri värisävyjä, eivät innosta lasta omaehtoiseen taiteelliseen tekemiseen ja kokemiseen.

Pitäisikö meidän aikuisten pysähtyä ja katsoa yhteisiä oppimisympäristöjämme "lasten silmin"? Vastaus on selvä. Kyllä pitäisi!