Vietin Lukion ensimmäisen vuoden väistötiloissa Kankaanpään taidekoulussa, jonka ikkunoista seurasimme vanhan jumppasalin purkua. Sali oli tullut minulle tutuksi koristreeneistä, joiden aikana olimme kieputtaneet itsemme piiloon näyttämön painaviin esirippuihin. Nyt kaivuri ahmi pala palalta näyttämöä, jonka alta pilkistivät kiviset pukuhuoneet. Saman kohtalon oli kokeva myös taidekoulu. Sen ovissa oli reikiä, unohdetut oppilastyöt pursuilivat hyllyistä ja seiniin oli lupa piirrellä. Samaan aikaan naapurissa kasvoi korkeutta uusi uljas lyseorakennus. Kun seuraavana vuonna siirryimme laminaatilta tuoksuvaan uuteen kouluumme, katselin taidekoulun pimeitä ikkunoita. Mietin, että vuosi sitten tutustuin siellä sekä derivaattaan että yhteen parhaista ystävistäni. Nyt rakennus oli pimeä ja kohta pelkkää kivimurua.

Toukokuussa 2015 Tapiolan koulun oppilaskunta istuu JOT-workshopissa miettimässä väliaikaisen koulunsa oppimisympäristöä. Väliaikainen koulu rakentuu vierekkäin asetetuista rakennusparakeista. Asfalttipihaa koristaa kaksi koristelinettä. Koripallot lentelevät konttien katoille, jäävät sinne ja oppilaita kismittää.

”Täällä tärisee, kun rekka menee ohi”

”Sateella ei opettaja kuule itseäänkään”

Oppilaat ja opettajat jakavat arkeaan yhteen ääneen. Vaikka koulu on väliaikainen, on se jokaisena lukuvuoden päivänä läsnä heidän arjessaan. Vuosi on lyhyt aika rakennusprosessissa ja väistössä, mutta pitkä ja ainutlaatuinen kehittyvän nuoren oppimisen arjessa.

”Koulun ei tartte olla supermoderni ja hieno, kunhan se on kotoisa, niinkun omantuntuinen”

Ruokalan edessä sijaitsee narikkapöytä, tilanjakaja, jota Tiskiksi kutsutaan. Ulkopuolinen tuskin edes huomaa sitä, mutta Tiskillä on sukupolvia suurempi tarina. Se on ysiluokkalaisten oma paikka. Jokainen koululainen odottaa erityisasemaansa tiskin jäsenenä ja sinne kokoonnutaan yhdessä. Erään oppilaan isäkin tiedusteli, että ”Onko teillä vielä se Tiski?”. Tämä puinen, liitoksistaan revennyt tilanjakaja korjattiin teknisen työn tunnilla ja oppilaat vaativat sen osaksi väliaikaista kouluaan. Rehtorin kanssa on ollut jo puhetta siitä, matkaako se oppilaiden mukana uuteenkin kouluun. Tiski on ysiluokkalaisten ja koko koulun oma vuodesta toiseen. Tiskin kaltaiset esineet ja asiat ovat osa omistajuuden rakentamista myös väliaikaisissa olosuhteissa.

Oppimisympäristöt muuttuvat sitä mukaan, kun käsityksemme oppimisesta muuttuu. Konstruktiivinen oppimiskäsitys pohjaa ajatukseen, että oppiminen on tiedon rakentamista sosiaalisin keinoin. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ei tallentamalla opettajan puheita kovalevylle. Tämä jo tunnettu ajatus on saanut pontta nykyajan teknisestä kehityksestä, jonka avulla paperipinot ja fyysinen sijainti eivät enää ole yhtä tärkeässä roolissa kuin ennen. Väliaikainen koulutila tarjoaa mielenkiintoisen tarkastelukohteen oppimisen sosiaalisena ja fyysisenä alustana.

Käytännön tekniset seikat ohjaavat fyysisiä valintojamme, mutta oppimisprosessi kietoutuu siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen, jonka tila mahdollistaa tai estää. Tärisevät luokkahuoneet ja väliaikaisuus saattavat luoda ihan uutta sosiaalisuutta tilan käyttäjien välillä. Täälläkin, Tapiolan koulussa oppilaat innoissaan selittävät, kuinka he ovat lähentyneet muiden oppilaiden ja opettajien kanssa. Heillä on yhteinen ja erityinen kokemus väliaikaisuudesta. Vaikka se ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, painuu se kenties eri tavoin mieleen kuin normaaleissa olosuhteissa. Lisäksi ne asiat, mitä ympäristöstä on joutunut tinkimään, saadaan takaisin yhteishengessä. Oppilaat ovat luoneet identiteetin oman koulunsa ympärille. Vähän haikeana eräskin nuori murehtii:

”Mitä minä muistan, kun vanhana ajattelen kouluani. Sitä ei sitten enää ole”

Mitä minä muistan, kun kävelen Kankaanpään lukion ohi siitä, missä parkkipaikka peittää kuopatun jumppasalin? Minä muistan kirkkohistorian, derivaatan ja vanhan ystäväni. Mitä mahtaa miettiä tulevaisuudessa Tapiolan koulun oppilas nähdessään rakennusparakin? Entä kuka istuu tänään Tiskillä?

 

Kaisa Airo

Tutkijatohtori

Joustavan Oppimisen Tilat –projekti

 

Aalto Yliopisto