Blogg's framsidan | Visa projekt
Perinteitä vaalivan koululaitoksen ja siihen kohdistuvien muutospaineiden ristiriita korostuu vuosi vuodelta ja nousee uutisiin aine eri teemoilla. Yleisellä tasolla nostetaan esille haasteista kouluviihtyvyyden, oppimistulosten, epäterveellisten koulutilojen osalta, mutta samaan aikaa uutiskynnyksen ylittävät kärkikoulujen ja -kuntien opetustila ja -teknologiahankkeet. Perinteitä korostavan koulun ja eteenpäin katsovan uudistuvan koulun keskustelussa on saavutettu jokin kriittinen piste, uutta suuntaan haetaan nyt kaikkialla ja joka tasolla.
Suomella on PISA-menestyksen kautta vahva asema kouluosaamisen edelläkävijänä. Maailma muuttuu, muuttuuko koulu? Onko niin, että ne vahvuudet, joissa edelläkävijän asema on saavutettu, eivät ole samoja, joilla asema säilytetään.
Mitä pitäisi tehdä, mistä viisasten kivi kaivetaan esiin?
Minulla oli marraskuussa 2014 ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla USA:ssa tutustumassa Mainen osavaltion kehittämistoimintaan opetusteknologian alueella. Mainessa rohkeat ensiaskeleet on otettu jo 13 vuotta sitten. Tutkijoiden vahva viestin päättäjille jo silloin oli, että teknologia tuottaa lisäarvoa oppimiselle vasta kun se on jatkuvassa henkilökohtaisessa käytössä. Ymmärrettävää. Omakin teknologian käyttö työelämässä olisi vähäistä, jos sähköposteja ja yms. aiheita pääsisi työstämään "koneelle" tunniksi viikossa ja mobiililaitteiden käyttö olisi häiritsevänä kiellettyä. Monen mielestä varmasti ontuva vertaus, mutta tässä kohdassa on hyvä pohtia, miksi koulu on olemassa. Tätä pohtivat myös Mainen asiantuntijat erityisesti äänekkäimpien vasta-argumenttien esittäjien kanssa. Vaikka Mainen kehitysharppaus liittyi paljolti teknologiaan, paikalliset tutkijat ja asiantuntijat korostivat useaan otteeseen, että varsinainen muutoshanke on pedagoginen. Vain tätä kautta teknologia saadaan palvelemaan oppimista.
Toista mielenkiintoista uudistuvan koulun ja oppimisteknologian teemoja käsittelevää tapahtumaa, Tablet 2015 seminaaria, vietettiin Kaarinassa 9. ja 10.2.2015. Case-Kaarina osoittaa hyvin, että julkisen sektorin luovuus ja ketteryys on vielä mahdollista. Miten sen saisi herätettyä henkiin muuallakin? Seminaarin ohjelman oli monipuolinen kokonaisuus yhteisiä alustuksia ja ryhmissä toteutettuja työpajoja.
Tilaisuuden pääpuhujana oli Dr. Ruben Puentedura, joka itse asiassa on ollut merkittävänä vaikuttajana mainitsemassani Mainen casessä. Puentedura oli tutustunut Suomen strategioihin ja oli innostunut Suomen tavasta määritellä tavoitteita. Hän kehui tapaa, jolla Suomen kouluja ohjataan menetelmälliseen kehittämiseen ja tavoitteiden määrittelyyn. "Tämän jälkeen on hyvä miettiä miten teknologiaan käytetään, how, why?"
Koulu ei enää omista tietoa, tieto on joka paikassa. Tiedon luonne on muuttunut, tietomassa on määrittelemätön, kaikki informaatio on nyt samassa läjässä. Tarvitaan tutkijan "tohtoritaitoja", tiedonhankinta- ja hallintataidoille on aivan uudenlainen tarve. Myös työn tekeminen on muuttunut, Puentedura korosti kulttuuristen taitojen merkitystä (cultural competences) tulevaisuuden työelämässä.
Ruber Puentedura tunnetaan yleisesti SAMR-mallin kehittäjänä. SAMR-malli on teknologian opetuskäytön vaikuttavuus ja kypsyystasoa kuvaava porrasmalli, joka auttaa hahmottamaan ja kehittämään teknologian käyttöä opetuksessa
SAMR-malli
Enhancement ("lisälaite"-taso)
1. porras: Substitution (korvaaminen), Tech acts as a direct tool, with no functional change
2. porras: Augmentation (tehostaminen), Tech acts as a direct tool substitute, with functional improvment
Transformation (muuntamisen taso)
3. porras: Modification (muokkaaminen), tech allows for significant task redesign
4. porras: Redefinition (uudelleenmäärittely), Tech allows for the creation of new tasks, previously inconceivable
Ruben Puentedura korosti mallinsa porras-luonnetta. Oppimistehtävän kaikki osat eivät välttämättä ole samalla tasolla. Lisää aiheesta ja mm. esimerkkikuvauksia löydät Puenteduran blogeista http://hippasus.com/blog.
Kaarinan tabletti-seminaarin järjestelyitä johti rehtori Marko Kuuskorpi, joka on kirjoittanut väitöskirjan aiheesta Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Piikkiön yhtenäiskouluun oli rakennettu yksi luokka tällä ajatuksella. Haastattelin muutamia Kaarinan seminaarivieraita opastamassa olleita 8-luokkalaisia digiagentteja. Tytöillä oli vaihtelevat odotukset teknologian opetusta uudistavasta vaikutuksesta, mutta varsin yksimielinen kanta modernisoidun luokkatilan käytöstä. ”On sinne kivempi mennä. Siellä me saadaan istua välillä sohvalla ja tehdään töitä ryhmissä. Opekin liikkuu meidän keskellä, eikä ole pöydän takana piilossa. Korkeat pöydät on kivoja, ei tartte istua, jos ei halua.”
Kehittämissoppaa keitellään monessa paikassa. Yhteistyö ja verkostoituminen auttavat eteenpäin, muiden onnistumisista ja virheistä on hyvä ottaa opiksi. Valmiita ratkaisuja, viisasten kiviä, ei välttämättä ole. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat aina paikallisiin ratkaisuihin. Keskeiset elementit kuitenkin tuntuvat olevan samoja.
JOT-hankkeessa yhdistyvät näistä monia; visio-tahtotila, yhteistyö tutkijoiden kanssa, arviointi, osallistaminen, toimintakulttuurin kehittäminen, oppimisen tilat ja teknologia.
Jaakko Rekola, Pedagoginen asiantuntija, JOT-hankkeen projektipäällikkö
Logga in först för att skriva en kommentar.