Pulpettirivien tilalle ovat tulleet ”muuntojoustavat tilat”, joissa lapset saavat vaikka maata – Kuinka työrauha säilyy nykykouluissa?
Vielä lukuvuoden alussa ensimmäisen luokan oppilaat totuttelevat koulunkäyntiin luokassa. Kun siitä tulee tutumpaa, voidaan tunneilla levittäytyä yksin tai ryhmässä käytävälle tai sekoittaa vierekkäisiä rinnakkaisluokkia keskenään. (KUVA: RIO GANDARA / HS)
Vaikka vanhat koulurakennukset rakentuvat yhä luokkahuoneista käytävien ympärillä, uusissa koulurakennuksissa ja koulujen peruskorjauksissa luokkahuoneesta halutaankin tila, joka muuttuu ja joustaa.
Töölön ala-asteen koulun rehtorin Paula Luopio-Lemetyisen mukaan ryhmä- ja parityöskentelylle annetaan Töölössä paljon sijaa. Perusopetuksen opetussuunnitelmakin painottaa, että lasten pitää osata toimia porukassa.
Mitään dramaattista muutosta uusi opetussuunnitelma ei ole tuonut, toppuuttelee erityisasiantuntija Jaakko Salo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:stä.
”Perustilanne ei ollut ennenkään se, että opettaja puhuisi yksin ja luokassa istuttaisiin suorissa riveissä. Tämä on pitkä kehityskulku.”
Nykyaikaisen luokkahuoneen ihanne on niin sanottu ”muuntojoustava tila”. Ei ole yhtä tapaa opettaa, ja siksi yksi ratkaisu tilankäyttöön ei riitä. Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professorin Kirsti Longan mukaan pääperiaate on, että tila sallii muokkaamisen.
”Vallitseva ajatus on joustavuus. Sen takia ei voi sanoa, mikä on yksi ja paras tapa asetella oppilaat luokkahuoneeseen. Tapoja on varmaan niin monta kuin opettajiakin”, sanoo myös Salo.
