Maatilaprojekti

Tarkoituksena on luoda maatilamaailma.Maanviljelä -Matti (tai joku muu) on perinyt maatilan, jolla on maatilkku ja paljon erilaisia rakennuksia.  Oppilaat keksivät itse maanviljelijä-Matin tarinan, jossa Matti kulkee maatilan tuotantosuunnasta  toiseen ja lopulta valitsee ongelmien ja ratkaisujen vaakakupin pohjalta, mille alkaisi. 

Kolmen luokan oppilaille esitetään aihe kaikille yhdessä (4.4. 5.tunti) 

https://norssiportti.oulu.fi/index.php?id=3697&news_id=1378&archive=

Projekti eteni UBIKO-projektista tuttujen pedagogisten periaatteiden mukaisesti-

Ensimmäisessä projektitapaamisessa viriteltiin lapsia aiheeseen erilaisten maatilaeläinesittelyin ja maanviljelyn merkityksen kuvaamisella hauskasti ja innostavasti. Oppilaille kerrottiin myös Padeille asennetuista virtuaalimaatilapeleistä. Oppilaat tekivät tämän jälkeen valintansa teamupin avulla. Kaikeksi onneksi ryhmäjako meni

Tarkoituksena on luoda maatilamaailma.Maanviljelä -Matti (tai joku muu) on perinyt maatilan, jolla on maatilkku ja paljon erilaisia rakennuksia.  Oppilaat keksivät itse maanviljelijä-Matin tarinan, jossa Matti kulkee maatilan tuotantosuunnasta  toiseen ja lopulta valitsee ongelmien ja ratkaisujen vaakakupin pohjalta, mille alkaisi. 

Kolmen luokan oppilaille esitetään aihe kaikille yhdessä (4.4. 5.tunti) 

https://norssiportti.oulu.fi/index.php?id=3697&news_id=1378&archive=

Projekti eteni UBIKO-projektista tuttujen pedagogisten periaatteiden mukaisesti-

Ensimmäisessä projektitapaamisessa viriteltiin lapsia aiheeseen erilaisten maatilaeläinesittelyin ja maanviljelyn merkityksen kuvaamisella hauskasti ja innostavasti. Oppilaille kerrottiin myös Padeille asennetuista virtuaalimaatilapeleistä. Oppilaat tekivät tämän jälkeen valintansa teamupin avulla. Kaikeksi onneksi ryhmäjako meni eläinten suhteen aika tasaisesti, kukaan ei halunnut keskittyä pelkästään kasvinviljelyyn, joten jaettiin oppilaat kanoihin, lehmiin, lampaisiin ja sikoihin täysin heidän omien toiveidensa mukaisesti. Jokainen oppilas sen lisäksi sai aloittaa oman yrttinsä tai vihanneskasvinsa kasvatuksen. 

Seuraavana päivänä projektille oli varattu aikaa kolme tuntia. Jakaannuttiin omien eläinten mukaisiin ryhmiin ja asetettiin omalle ryhmälle tavoitteet. Ryhmät jakaantuivat vielä pienempiin ryhmiin sen mukaan, minkä muotoisen digitarinan he halusivat tehdä. Useimmat valitsivatkin nyt näkökulmakseen maailman oman tiuotantoeläimensä silmin. Koottiin käsitekartoin, titanpadin, poppletin tms. avulla pohja, minkä verran oppilailla oli jo tietoa valitsemastaan aiheesta, mistä he voisivat saada lisätietoa ja mitä kaikkea oli vielä tutkittava. Lammasryhmässä kehrättiin ja värjättiin lankaa. Jokainen oppilas kävi päivän aikana myös kylvötöissä jossakin vaiheessa päivää ja he saivat oman vihannespassinsa. Toiseen solun lasikoppiin, kajuuttaan, oli perustettu pienoiskasvihuone entiseen akvaarioon, ja istutuspotteja väännettiin sanomalehdestä. Tarjolla oli ainakin  hernettä, tilliä. oreganoa, kesäkurpitsaa. Tämä projekti jatkuikin sitten innokkaalla kastelulla ja kasvun seurannalla ihan toukokuun loppuun saakka.

Kukin oppilas työskenteli seuraavat kaksi viikkoa oman aiheensa ja yksityisen tarinanasa parissa, joskiun muiden ryhmäläisten kesken työnjakoa ja suunnittelua jatkettiin aina, kun tavattiin. Välitunneilla ja urakkatuntien lopussa oli yleinen kysymys, että saanko mennä B-luokasta kysymään, olisiko kaverini vapaana, että voisimme tehdä maatilaprojektia. Eli joidenkin ryhmien luokkarajat ylittävä yhteistyö oli todella intensiivistä!

Seuraava yhteispalaveri, kahden viikon päästä perjantaina taas kolme oppituntia,  oli tarinoiden digitaalista työstämistä. Otettiin ahkerasti kuvia, videoitiin, rakennettiin Puppet Pals-tarinoita ja tehtiin kuvakirjoja Book Creatorilla. Päivän päätteeksi kukin arvioi sekä omien että ryhmän tavoitteiden toteutumista ja suunniteltiin, mitä kaikkea viikossa pitää ehtiä, että oma tarina olisi viikon päästä esityskunnossa.

Viikon päästä, kun koko projekti oli siis kesktänyt jo kolme ja puoli viikkoa, oli viimeinen kokoontuminen. Silloin esiteltriin omat työt ryhmittäin muille ja esitettiin myös kysymyksiä. Yleisölle jaettiin eri värisiä liuskoja, joiden väri ilmaisi, millaista asiaa heidän tuli rakentavasti ja positiivisesti arvioida ja antaa esityksen jälkeen palautetta. Arviointiliuskat vaihtuivat eri esitysten välissä niin, että oppilaat oppivat kiinnittämään huomionsa erilaisiin asioihin, kuten esityksen tietosisältöön, luovuuteen ja kekseliäisyyteen, mielenkiintoiseen ja selkeään, yleisöä kunnioittavaan esitystapaan jne. Oppilaat olivatkin hyviä palautteen antajia.

Lopuksi oppilaat taas tekivät itsearvioinnit omasta oppimisestaan projketin aikana ja antoivat meille palautetta, mikä projektissa oli ollut mukavinta. 

Samaan aikaan kaikkien oppilaiden piti opiskella itsenäisesti oppikirjasta myös muiden tuotantoeläinten osiot. Pidin luokassani normaalin kirjantekijän kokeen maatila-aiheesta, ja koe meni kertakaikkiaaan erinomaisesti.